En pettynyt.

Ei taaskaan pitäneet suunnitelmat kutiaan, mutta kuten jo aiemmin totesin, ei pety pahasti jos ei mitään odota. Toisaalta kyllä hiukan odotin että tänään olisin päässyt vihdoin ottamaan kuvia ja samalla ehkä myös haistelemaan sukkia.

Vapaata.

Se sitten muuttuikin vapaaksi, tämä alkuviikko. Töihin vasta perjantaina. Sain olla kokopäivän rauhassa omissa oloissani ja touhuta mitä ikinä kiinnostaa. Ensin oli ohjelmassa kenkäkokoelmani tarkastelua ja sitten neljäntunnin päikkärit;) Sain kuin sainkin sovittua erään vanhan tuttavan kanssa, että menen huomenna aamusta käymään siellä ja saan ottaa kuvia hänen sukkis-sääristään, ehkä jopa saan vierailla luvallisesti myös hänen pyykkikorillaan.

Niin, se joulukin sitten meni.

Olipas mukava joulu, toisaalta olis vaan saanut olla pidempään vapaata. Toisaalta ihan kiva mennä takas duuniin.

Aattoiltana oli joitakin visuaalisia virikkeitä, mutta muuten todella hiljaista. Tänään päivällä olin odottanut pääseväni erään söpön tytön pyykkikorille penkomaan sukkia, mutta paskat... Ei siinä mitään, kun ei odota mitään niin tuskin sitten pahasti pettyykään.

Synnytyksen tuskaa.

Nyt se on sitten siis syntynyt, Kinnusen elämää ja olemista käsittelevä blogi. Tosin joskus itselleni lupasin, etten tälläiseen ala... Älä koskaan sano ei koskaan.

Niin, minusta. Mitäpä minusta? En oikein osaa kertoa, mutta kaikki selvinnee vielä. Ei tosin heti mutta ajan kanssa.