Oho!

Kattos vaan, siis jotakuta kiinnostaa oikeasti mun elämä fetissini varjossa, hienoa=) ei olis luulenu.

Avioliitto jaksaa melko mainiosti, luulen että vaimo on jollain tasolla alkanut hyväksyä kieroonkasvannaisuuteni josta olen enemmän kuin tyytyväinen. Enää ei tule vittuilua tyyliin "taas postissa tuli joku kirje sulle, varmaan jotkut sukat taas". Vaimo on lähinnä alkanut osoittaa vilpitöntä mielenkiintoa sukkia ja kenkä kohtaan joita kusti kantaa meille selkä vääränä, tai siis lähinnä kenkiä kohtaan. Olishan se ihme jos vaimoni olisi poikkeus naissukupuolessa eikä olisi kengistä kiinnostunut.

Elämä kulkee mukavasti, oon löytäny vihdoinkin työn jota diggaan yli kaiken. Ainoa miinus vaan että työstä johtuen olen todella vähän Suomessa joten en pysty kotiin tilaamaan sukkia vaan kaupat pitää melkein aina hoitaa suoraan käteen, eli myös kauppoja toteutuu harvemmin sillä ei monikaan ole halukas livenä tapaamaan. Onnekseni vielä löytyy naisia jotka ovat niin rohkeita, (luetaan ahneita rahalle) että uskaltavat tavata silmästä silmään;)

Olipas kyllä hienoa, että pitkä hilaisuuden jälkeen sain kuin sainkin palautetta ja vieläpä positiivista sellaista, kiitos Helena. Nyt vaan Hellukin sit ottaa sukat kovaan ajoon ja luovuttaa ne mulle kohtuullista korvausta vastaan:)

Edelleen elossa...

Vissiin vuodenpäivät tässä vierähtänyt siitä kun viimeksi mitään bloggasin. Paljon on tapahtunut ja fetissinikin on edelleen voimissaa, mihonkäs sitä pantteri pilkuistaan päsisi. Viimeaikoina oon tehnyt kauppaa todella harvakseltaan töistä johtuneista syistä. On se vaan yhtä perkelettä kun työ näinkin rajusti häiritsee vapaa-ajan harrasteita;)

Hassuja sattumuksia on sattunut muutamia, eräskin vanha kauppakumppani käpytteli vastaan ilmielävänä, en tosin kehdannut alkaa asioista kertomaan: "Kröhöm, anteeksi neiti mutta olisiko mahdollista ostaa sukat suoraan jalastasi näin livenä, silä viimeksikin kun ne postitit niistä oli jo paras tuoksu kadonnut" Mitähän siinä tilanteessa nainen tuumaisi? Hehhee... Nooh, tuskin saan koskaan tietää.

Lpetin tuossa tupakoinninkin ja pakko myöntää, että oli yksi aikuisiäkäni parhaita päätöksiä. Hajuaisti on palautunut niin humasti, ettei sitä voi käsittää. Saan jopa vanhoista kokoelmistanikin nykyisellään uusia ulottuvuuksia irti;)