Leikin loppu...

Tai ainakin ihan vitun pitkä jäähy. Ottaa pattiin, kun ihmiset eivät voi pitää omista asioistaan huolta vaan ovat sellaisia yli-ihmisiä joiden on pakko tutkia ja tonkia kaikki paikat, asiat ym jonne heillä ole mitään asiaa. Vittuilemalla jo toinen blogi nurin. Onhan se rikollista julkaista omia ajatuksiaan verkossa muidenkin ihmeteltäväksi. Joopa joo... Palailen ehkä joskus asiaan, ehkä en.

Terveisiä vaan rakkaalle vaimolleni, Happy now??

Ei saa herättää!!

Ilmeisesti näen parhaillaan unta, tai ainakin se olisi ainoa järkevä selitys. Kaikki menee juurikin nappiin;) Hän ymmärsi taloudellisten seikkojen päälle ja olen nyt todella mahtavan tuoksuisten sukkien onnellinen uusi omistaja. Myös jatkossa on kuulemma mahdollista. Lisäksi viestiä pukkaa nuukkialaiseen jossa kysellään koska voisin hieroa erään naisen jalkoja. Eikä siinä edes kaikki. Olen myös tavannut erään todella kauniin ja viehättävän 24 vuotiaan nuoren naisen, sanottakoon häntä vaikka Tiinaksi. Tiina on erään ikivanhan tuttuni serkkulikka, josta sain vihiä tuttavaltani. Ensimmäinen kontaktimme oli keskiviikkona. Soitin Tiinalle ja tiedustelin, että olisiko mitään saumaa käydä hänen luotaan sukat? Sehän kävi hänelle mainiosti;) Sainkin sukat suoraan jalasta, jotka olivat olleet kokopäivän likoamassa työkengissä ja tuoksu olikin sitten sen mukainen. Omaksi häpeäkseni pitää tunnustaa, että en edes ehtinyt lähteä hänen asunnoltaan, kun puntissä törötti järkyttävä stondis. Myös eilen vierailin hänen luonaan ja sain rauhassa tutustua kenkäkaapin sisältöön sekä tietenkin pyykkikorin sisältöön. Olikin päätähuimaava "tutkimusmatka". Lisää on kuulemma luvassa, vain ja ainoastaan mielikuvitus on rajana.

Mutta nyt on jo mentävä, kerron myöhemmin lisää. =)

Tuttuja liikkeellä.

Olimpas positiivisesti yllättynyt kun näin mesestäni, että eräs tuttu mimmi kirjautui pitkästä pitkästä aikaa sisään. Tottakai heti juttusille. oli kuulemma kone ollut rikki ja siksi häntä ei ollut näkynyt. Tuli välittömästi mieleeni joskus aikaa sitten käymämme "mesesessio" ja häneltä ostamani parit sukat. Alkoihan se tietenkin heti housut käydä ahtaaksi puntista. En tiennytkään hänen aiheuttavan moisia reaktioita, ainakaan näin pitkän ajan jälkeen;) Luultavasti ainakin yritän ostaa häneltä vielä muutamat sukat, vaikka vanhoistakin riittää iloa edelleen. Tosin en tietenkään tiedä hänen kesän sukkien käytöstä, mutta syksyllä sitten ainakin. Olen todella iloinen kyllä tästä uudesta ja yllättävästä kohtaamisesta, koska luulin jo hetkisen etten hänestä enää koskaan kuulisi mitään. *halipusuttaa Anskua*

Niin, huomenna näen jälleen hänet jonka mieheltä ei sympatiaa herunut. Toisaalta olen enemmän kuin toivorikas asian suhteen. Uskoisin hänen ymmärtävän taloudellisia realiteettejä. Minussa on se paha vika, että jos näen jotain mitä haluan ei sen hinnalla tai millään muulla ole suurtakaan merkitystä. Ainakin yritän;)

Taas tapahtuu.

Olipas kiva ylläri, että ajatuksillani ja edesottamuksillani on edes yksi lukija;) *halittaa Lustista*.

Kesä on kyllä aivan mieletöntä aikaa, paljon nähtävää ja vielä enemmän potentiaalisia hajuja;) Ihmisetkin taitavat ottaa hiukan rennommin, tai ainakin siltä vaikuttaa. Olen nimittäin saanut kauppoja aikaan yllättävän paljon, tosin mitään erikoisen hyvää ei ole vielä kuulunut. Eiköhän sieltä vielä jostain jotain ole kumminkin tulossa.

Ajattelin todellakin vielä kerran yrittää sen viehkon tytön sukkia joka ei miehensä/poikaystävänsä neuvosta myynyt. Kyse ei ole siittä, etten kunnioittaisi heidän päätöstään vaan siittä, etten antaisi kumminkaan itselleni anteeksi sitä etten yrittänyt tarpeeksi. Nooh aika näyttää miten siinä sitten käy.

Nyt pitää hiihdellä tekemään työautoon pikku repari...

Eipä olis uskonut.

Näköjään paistaa se päivä paskakasaankin ainakin näillä helteillä. Eilen meillä kävi vaimoni kaveri kylässä joka ensitöikseen saavuttuaan takapihallemme otti kengät pois ja melkein samantien myös sukat. Pervo sukan nuuskija heräsi välittömästi minussa, mutta hylkäsin kumminkin ajatuksen todella mahdottomana. Siinä sitten illan istuttuamme ja turhia joristuamme vieraallemme tuli kotiinlähdön aika. Jostain kumman syystä tämä neitonen kumminkin onnistui unohtamaan sukkansa meidän terassin kulmalle, onneksi;) Olin todella yllättynyt asian saamasta uudesta ja erittäin positiivisesta käänteestä. Onnistuin kuin onnistuinin tutustumaan unohtuneisiin sukkiin ja edelleen yllätys oli erittäin positiivinen, nimittäin suht uusista ja siisteistä kengistä päättelin, ettei sukat voi millään edes haista miltään. Olin väärässä, tarkemman tutustumisen jälkeen saatoin todeta sukkien olleen ainakin kaksipäivää (tai siis ainakin kaksi eri kertaa) jalassa ja tuoksu olikin mitä miellyttävin. Tosin jos olisin saanut itse vaikuttaa asiaan olisin sen tietenkin halunnut olevat voimakkaampi. Toisaalta ei pidä katsoa lahjahevosen suuhun...

Helteellä on toinenkin vaikutus, tuntuu että pää sekoaa kun näkee kaikkia todella kulahtaneita ja varmasti hikisiä lenkkareita kauniiden naisten jaloissa ja tietää ettei ole mitään mahdollisuuksia päästä niitä haistelemaan. Olen jopa harkinnut muutaman kerran suoraa lähestymistä tyyliin: "saat kakskyteuroo noista sukista jotka sulla on jalassa". Kumminkin aina pokka pettää, enkä edes uskaltaudu juttusille. Harmittaa olla niin hiton saamaton ja ujo.

Paljon sanottavaa, vähän asiaa.

Juuh, lomat on sitten takanapäin ja pakko myöntää, että oli vallan onnistunut setti kaikinpuolin. Lomamatka suuntautui entisen Neuvostoliiton alueelle ja siellä kyllä sitten riittikin nähtävää sekä fetissini kannalta, että ihan muutenkin. Harmillista vain, että sielä naiset pitävät kengistään niin hyvää huolta ja en nähnyt kuin aivan muutamia vedet kielelle tuovia kenkiä.

Eilen vihdoinkin kusti polkaisi mesekaverini sukat tänne saakka ja pakko myöntää, että olin todella positiivisesti yllättynyt. Sukat olivat juurikin sellaiset joita olen viimeaikoina kuolannut, kaikinpuolin. Eli kyseessä oli valkoiset ns. varrettomat puuvillasukat jotka oli olleet todellakin kovassa käytössä. Käytöstä kieli visuaalinen ilme sekä tietenkin se kaikkein tärkein, haju;)

Tänään jälleen hänet, hänet jonka kanssa emme päässeet kauppoihin, koska hänen miehensä/poikaystävänsä ei siittä olisi pitänyt. Sydämmeni melkein itki verta kun näin hänen jalassaan tänään melkoisen kulahtaneet conversen all starssit joista pilkotti hiukan valkoista sukanvartta. En malttanut olla tuijottamatta sitä näkyä julkeasti. Mitä sitten vaikka hän näkikin, että tuijotin hänen jalkojaan? Hänhän tietää, että olisin enemmän kuin kiinnostunut ostamaan hänen sukkansa, hinnalla millä hyvänsä. Oli jokatapauksessa todella mukava jutella hänen kanssaan taas pitkästä aikaa. En oikein tiedä pitäisikö vielä kerran yrittää keskustella sukkien ostosta, en kumminkaan halua vaikuttaa miltään ruikuttajalta joka ei tajua kun sanotaan ei? Mene ja tiedä, toivoa saattaa olla.

Huomenna eräs vanha tuttuni josta olen aiemminkin kertonut, lupasi tulla lainaamaan muutamia kesäkenkiä minulta. Hänelle lainaan kesäksi kenkiä enemmän kuin mielelläni, koska syksyn ja palautuksen tullen niissä on todella mukavat tuoksut kesän jäljiltä. Siittä riittää iloa todella pitkälle syksyn pimeisiin ja vittumaisiin iltoihin.

Hassua miten jotkut ihmiset jäävät mieleen ja taas toiset eivät sitten millään. Tänäänkin olen jo ehtinyt olla yhteyksissä erääseen todella kauniiseen naiseen jonka tapasin työnpuolesta vuosi sitten. Hänellä oli silloin jalassa todella kivannäköiset remmisandaalit, jotka haluaisin häneltä ostaa. Ovat kuulemma vielä käytössä ainakin toistaiseksi. Eli toivoa on, tai sitten minulle niin tyypilliseen vittuimaiseen huonoon tuuriini liittyen mitään toivoa ei koskaan ole ollutkaan...

Lukeekohan tätäkään kukaan koskaan? Jos luet tätä niin jätä kommentti, hyvää tai huonoa. Pääasia, että ilmaiset lukeneesi tämän. Onhan se toki mukavata kirjoitella ihan itsekseen, itselleen.

Turhautumista.

Tuntuu aika turhalta, tekisi mieleni saada jonkun naisen tuoksuvat sukat käsiini ja runkata itseni tajuttomaksi. Itsessäni olen huomannut erikoisen piirteen, joskus tuntuu, ettei mikään riitä ja taas joskus ei voisi vähempää kiinnostaa. Nyt on menossa "kun mikään ei riitä" vaihe. Voisin viettää kaiken vapaa-ajan sukkien parissa ja osan työajastakin. Vaihtelut tulevat ja menevät, yleensä kolmen-neljänviikon välein. Vanhemmiten oon huomannut että mielialojen ero suurenee. Tiedä sitten mistä johtuu.

Aina sillointällöin palaan mistoissani reilun vuoden taakse, kevääseen 2005. Silloin koin jotain kummallista ja jos olisi ollut hiukan erilainen elämäntilanne niin kokisin vieläkin. Tapasin viehättävän kolmikymppisen naisen. Kaikki alkoi siittä kun kun tein ostotarjouksen hänen sukistaan. Yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen, kunnes tapasimme. Tapaamisia oli muutamia ja hänelle oli ok että haistelen hän todella mahtavanhajuisia sukkiaan, hän jopa kysyi minulta toivomuksia siittä kuinka pitkään ja millaisissa kengissä sukkia tulisi pitää. Parhaiten on jäänyt mieleeni tapaaminen johon saavuin hänen asunnolleen. Hänellä oli jalassaan kengät joissa oli sukat muhineet kokopäivän ja hän halusi että otan hänen kengät pois ja kerron miltä tuoksuu. Tuoksu olikin todella päätähuimaava, ensimmäisestä nuuhkaisusta meinasin tulla reisille, tosin omille koska kumminkin oli kaikki vaatteet päällä;) Paljon muutakin mukavaa hänen kanssaan koin ja muistelen tuota aikaa joskus suurella kaipauksella. Mutta menneet ovat menneitä, eikä sitä koskaan saa takaisin. Eikä oma mokailuni ole kaikista pienin syy siihen. Asiat alkoivat siinävaiheessa mennä vituralleen kun hän ihastui minuun, ja siittä imarreltuna kippasin lisää vettä myllyyn. Aina sillointällöin törmään häneen jossainpäin chatissä, mutta emme juurikaan ole keskustelleet asiasta sen enempiä kuin mitä nyt pientä vittuilua hänen suunnaltaan, jonka olen kyllä ansainnutkin.

Eilen sitten yritin aivan extempore ostaa eräältä tytöltä sukat suoraan jalasta;) Jouduin hetken miettimään miten voisin onnistua, kunnes se välähti. Yksinkertaista ja helppoa, tallensin oman numeroni kännykkääni nimellä Reiska ja lähetin itselleni viestin "kymppi vetoa, ettet saa ostettua sukkia suoraan sen ****** hyvännäköisen myyjätytön jalasta" ja sitten vaan puhelin kourassa typsyn juttusille ja kauhea selitys päälle kuinka juuri kaverini yritti haastaa minut vedonlyöntiin kanssaan. Melko hyvä suunnitelma, vaikkei tominutkaan... Usein olen huomannut ryhtyväni aika epätoivoisiinkin yrityksiin tässä "kun mikään ei riitä" vaiheessani. Nooh, ehkä joku kikka vielä joskus onnistuu, tai sitten ei.

Kyllä mä sen tiesinkin...

Vituiks meni kun laulettiin, lainatakseni erästä vanhaa naapuriani. Tai se savolanen sankari, kun on kerran batmäni ja supermäni niin savolaisilla on oma sankarinsa, vituiksmäni.

Eli ei kauppoja hänen kanssaan. Hänen poikaystävänsä oli ollut ajatusta vastaan. Arvostan ihmisiä jotka voivat puhua parisuhteessaan kaikesta, mutta toisaalta miksi pitäisi kysyä poikaystävältään, että voiko myydä omat sukkansa? Oli miten oli, tyydyn heidän päätökseensä. Toisaalta se mitä tänään näin oli kuin kääntäisi puukkoa haavassa. Hänellä nimittäin oli aikas kulahtaneet conversen all starssit ja olen pidempään kuin kauan haaveillut sellaisista sukista jotka olisivat juuri kyseisen mallin kengissä lionneet kunnolla. Syynä siihen haluun on viidentoista vuoden takainen tapaus, kun varastin tyttöjen pukuhuoneesta erään tytön sukat jotka olivat olleet juuri sellaisissa kengissä. Aluksi lievä kumin tuoksu sekoittuneena hien hajuun häiritsi, mutta jotenkin se kääntyi aivan päälaelleen ja aloin pitää siittä jännästä sivuvivahteesta. Siittä asti olen uneksinut vielä joskus saavani sellaiset sukat käsiini. Toisaalta olen helpottunut koska asia ratkesi, en tosin tuloksesta mutta kumminkin. Nyt voin ottaa rennosti hänen seurassaan, eikä tarvitse miettiä saanko ostettua hänen sukat vai en.

Liian lähellä.

Tuossa eilisen ja tämänpäivän aikaan olen huomannut lähellä ympäristössä visuaalisia ärsykkeitä, ehkä liiankin lähellä. Kyse nimittäin on naapureistani, tarkemmin sanottuna seinänaapuristani ja eräästä toisesta naapurista joka asuu yhden asunnon päässä omastani. Molemmat ovat erittäin viehättäviä nuoria naisia (vm-78) . Toiseen heistä huomioni kiintyi eilen kun hän kävi miehensä kanssa ihailemassa uutta terassiani. Hänellä oli erittäin kauniit varpaat jotka oli verhottu ohuisiin mustiin sukkiin, nam. Taas toiseen heistä, seinänaapuriini huomioni kiinnittyi tänään päivällä. Pakko kyllä myöntää, että hänen varpaitaan olen useastikkin yrittänyt nähdä, mutta tuloksetta vaikka olemme olleet naapureita jo reilusti yli vuoden. Pakko myöntää, että ne olivatkin kyllä odotuksen arvoiset;) Oikein jouduin ihmettelemään, miten olen puolitoistavuotta onnistunut välttymään näkemästä niitä namipaloja...

Huomenna taas maanantai ja tiedän tapaavani hänet. Hänellä on ainakin ollut aikaa sulatella viimekertaista tapaamistamme ja minun puutaheinää-syndroomaani. Toivottavasti vihdoinkin pääsisin hänen kanssaan vaivatta juttuun. Toivossa on hyvä elää.