Kertaus on opintojen äiti

Jälleen kerran ajattelin kertoa, että mitä haen, kun sitä niin usein kysytään. Pelottavaa, että moni yhteydenotto alkaa suunnallen sanoilla "Moi, luin sun koko blogin läpi, millaisia sukkia haluaisit?". Voiko olla totta? Toki varmaan voi ja on. Suurella todennäköisyydellä en tule koskaan tekemään kauppoja ihmisen kanssa jolla on vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa, en vaikka sukat haisisivat kilometrin kallioon...

Eli siis haeskelen sellaisia mimmien käyttämiä sukkia, joissa olisi todella voimakas jalkahien haju. Aivan tavalliset nilkkasukat ovat ok ja jos päättää saa niin värilliset, koska niissä myös näkyy se käytön jälki (ovat siis likaisen näköiset).

Ja ei, sukat eivät haise riittävästi edes kolmen päivän peräkkäisen käytön jälkeen, ei vaikka ne olisivat 72h jalassa ja hiostavissa kengissä, tai saattavat haista silloin kun raapastaan kengät jalasta ja sukat ovat kosteat. Mutta ovatko sukat kosteat saapuessaan mulle? Tod.näk EI (ellei niitä saa suoraan jalasta, ja sillä tarkoitan sitä, että raapaset sukat jalasta ja ojennat ne mulle). Eli rohkeasti vaan käyttöpäiviä....

Jos ja kun asut Turussa (+50km) niin kaupat hoidetaan todennäköisesti face to face ja ei, en raiskaa, pahoinpitele, tai muutenkaan käyttäydy tökerösti ketään kauppakumppaniani kohtaan, ei oo mun "juttu".

Silloin kun yhteydenottosi alkaa sanoilla "Moi, mitä maksat sukista?" tiedän olevamme hakoteillä. Maksan sukista tapauskohtaisesti, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Nyrkkisääntönä voi pitää, että saat vähintään kolmet uudet sukat sillä rahalla jonka saat hikisistä vanhoista sukistasi.

Moni haluaa tietää fetissistäni ja sen synnystä. Kerron mielelläni itsestäni, sillä onhan se itselleni rakas aihe :D Kannattanee kumminkin vilkaista kirjoitukseni ja sitten kysyä lisää jos kiinnostaa
                                                               *KLIK*

Bee opissani

Kerroin Beelle heti aluksi fetissistäni ja hän tuntui olleen erittäin kiinnostunut aiheesta, kertoi muunmuassa nauttivansa siitä että hänen jalkojaan (varpaitaan) kosketellaan kun löffäillään soffalla jne. Pidin aluksi tätä vittuiluna, mutta muutaman kerran suudeltuani Been varpaat totesin että kosteus siirtyin isovarpaiden väliin...
Bee tekee kai edelleen erittäin fyysistä työtä ja käyttää töissä muistaessaan turvakenkiä, joten tulosta syntyi sukkien suhteen.Muistan kuinka hän saattoi pitää samoja sukkia useamman viikon töissä ja voi veljet. Beellä oli aina todella vekkuli ilme kun hän huomasi mun kiihottuvan hänen jaloistaan ja jotenkin mulle jäi mielikuva, että hän nautti siitä ja käytti sitä usein hyväkseen. Ei siis valittamista siinäkään suhteessa.

Harmi vain että asiat meni miten meni, mut hei, ei voi saada pelkkää hyvää.

Been opissa

Kuten jo mainitsinkin, niin Bee sai iskettyä paljon hyvää mun maailmaan. Yksi näistä mahtavista kokemuksista oli BDSM. En tiennyt aiemmin kiihottuvani moisesta, mutta olin jälleen kerran väärässä. Toki joskus aiemmissa yhteyksissä olin joskus koittanut jotain kevyttä sitomista yms, mutta todella pintapuolisesti. Been kanssa kun alkuun päåästiin, niin sitten mentiin eikä meinattu. Tässäkin hommassa oli toki sama kuin yleensä, että alku aina hankalaa. Muistan joskus jo viimekesänä leikilläni sitoneeni Been kädet sängyn päähän, kumminkaan tajuamatta kuinka isosta asiasta loppujen lopuksi olikaan kyse, siis Beelle.

Joskus tuossa kevään korvalla saimme juteltua asioista ja yllätyin kuultuani mitä kaikkea hän haluiasi, yllätyin siis todella paljon ja vieläpä positiivisesti. Olen kumminkin omasta mielestäni erittäin avoimella katsannolla varustettu kaveri ja siihen kun lisätään pohjaton uteliaisuus, niin siitähän tuli kaikkea todella upeaa. Juttuihin ei niinkään kuulunut kipu, vaan se että Bee oli käytettävissä juurikin minun mieleni mukaan, juuri niinkuin minä milloinkin halusin, ilman mitään omia mielipiteitä.

Mukavaa hommassa oli myös näihin sessioihin varustautuminen, yhdessä pähkittiin mitä hankitaan ja miten niitä sitten käytetään. Toki jotain asiaan kuuluvaa välineistöä hallusani olikin jo valmiiksi, eikä noissa hommissa kannata antaa mileikuvituksen puutteen torpata hyviä ideoita. Myös kusti kantoi mun kämpille selkä vääränä erinäisiä juttuja mitä netistä tilailimme, osan taas roudasin itse työmatkoiltani tai sitten ihan vaan tavaliselta kauppareissulta, K-raudasta, tokmannilta. Kuten sanottua, vain mielikuvitus rajana. On siis välineistöä kertynyt jonkin verran, anaalikoukkuja, kahleita, tappeja, köysiä, kaulapantoja, nännipuristimia, sauvoja, suupalloja, ja vaikka mitä.

Useimmiten sessiot alkoivat jo edellisenä päivänä suunnitelulla mitä ja miten. Aikaa meillä kumminkin oli aika rajallisesti toisillemme, joten kun sain Been luokseni, niin se oli useimmiten melkoista lihan iloa. Homma alkoi aina sillä että laitoin Beelle kaulapannan merkiksi siitä, että päätäntävalta oli siitä hetkestä alkaen minulla. Bee saattoi olla luonani useita tunteja pannoitettuna ja sidottuna, mun tehdessä kaikkea mitä halusin. Omaa fetissiäni jalkoja kohtaan tosin toteutin todella vähän, sillä jotenkin en kokenut sen sopivan kuvioon. Kerran tosin eräänä iltana tuumasin vain Beelle, että taidampa koittaa yhtä juttua. Ilman pantaa sidoin Been jalat jalkapohjat yhteen ja liukkarin kanssa tulin ihan liian nopeasti varpaiden väliin. Been silmät loistivat kuin pikkutytöllä karkkikaupassa ;)

Bdsm?

Olisiko teillä hetki aikaa puhua seksuaalisista vinoumista?

No ei se mitään, ei mullakaan :D

Bee opetti mut kunnolla alistamisen maailmaan ja olin todella ihmeissään, kuinka paljon siitä nautin.

Rakkaus on sokea.

Rakkaus, tuo maailman ihanin ja vittumaisin tunne. Turhaan kai sitä erikseen enempää erittelen, jokainen tietää kyllä. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, tapasin siis keväällä -16 todella upean naisen, naisen johon rakastuin vaikka eihän sen niin pitänyt mennä. Kutsuttakoon häntä vaikkapa Birgitaksi (myöhemmissä yhteyksissä Bee).

Suhteemme oli alusta saakka todella upea, Bee oli rakastajattaren lisäksi hyvä ystävä, mukava kaveri jonka kanssa hassutella vaikka meidän huumorintajut ei ihan aina kohdanneetkaan. Myös maailmankatsomuksemme oli kaukana toisistaan, tosin ajan kanssa kumminkin muovasimme toistemme katsomuksia, minä hänen katsomustaan lähemmäs omaani ja hän minun lähemmäs omaansa. Huomasin jo viimevuoden lopulla, että hänen katsomuksessaan on omia hyviä puoliaan, vaikka se hiukan naiivilta omasta mielestäni näyttikin. Bee näkee maailman hyvänä paikkana ja värejä siellä missä minä ainoastaan harmaata. Hän siis sai iskettyä väriä aikalailla mun mustavalkoiseen maalmaan ja siitä olen onnellinen vieläkin.

Mutta kaikella on hintansa, eikö? Omalla kohdallani hinta muodostui loppujen lopuksi liian kovaksi. Sillä Bee on aivan järjettömän mustasukkainen ja aivan liian huonolla itsetunnolla varustettu. Tämä yhtälöhän tunnetusti toimii niin että mustasukkaisuus ruokki huonoa itsetuntoa ja päinvastoin, eli valmis oravanpyörä. Luovuin todella paljosta hänen vuokseen, jopa osasta omaa identiteettiäni. Sami Kinnunen oli enemmän ja vähemmän poissa kuvioista reilun vuoden, se oli hinta jonka olin valmis maksamaan parisuhteesta tähän upeaan naiseen. Paska tikki vain siinä mielessä, että en todellakaan tajunnut antaneeni pirulle pikkusormen. Kun kinnunen oli kuopattu, niin sitten alkoi naispuoleisten facekavereideni vainoaminen (siis tuolla mun "siivili" puolella facea). Myönnän, että muutama luottotyyppi on sekä Kinnusen, että siviiliminän yhteisiä kavereita kyseisessä palvelussa.

Pikkuhiljaa asiat eteni siihen että aina kun puhelimeni piippasi, piti Been nähdä/saada tietää kuka mulle viestiä laittaa. Kertaakaan ei ollut mitään viestejä joita en voinut hänelle näyttää, mutta silti mustasukkaisuus vain yltyi. Loppujen lopuksi asiat meni siihen jamaan, että mun piti laitella hänelle screenshotteja puhelutiedoista, whatsapp keskusteluista yms...

Eilen olin työntouhussa ja piteli hieman kiirusta kun viestiteltiin Been kanssa. Myönnän, että en keskittynyt kunnolla hänen kanssaan jubailuun ja silloin tällöin jäi wa auki ja täten näytti mun olevan paikalla. Bee kysyikin että kenen kanssa juttelen wa:ssa? luin hänen viestin, laitoin puhelimen taskuun, koska kädet oli täynnä tavaraa, papereita yms. Samantien ajattelin että nappaan hänelle screenshotin keskusteluvalikosta, jottei iske mitään turhia mustasukkaisuuskohtauksia. Siinä kädet täynnä räpeltäessäni en edes huomannut että yksi keskustelu työkaveri Y:n kanssa oli arkistoitunut tahattomasti. En sis tiedä miten siinä onnistuin, mutta onnistuin kumminkin. No eikös screenshottiin jäänyt teksti "keskustelu arkistoitu", en edes tiennyt whatsappin kyseisestä ominaisuudesta, siis viestien arkistoinnista. Bee kysyi, että mikä tuo on? Vastasin että varmaan joku varmuuskopiojuttu tms, en tiedä. En asiaan kiinnittänyt enempää huomiota, koska pidin asiaa epäoleellisena. Väärin!! Yöllä 01:31 tulee Beeltä viesti jossa on screenshotti hänen omasta wa valikosta, josta puuttuu meidän viestiketju, saatesanoina "Minäkin osaan..." Seuraava viesti 01:31: "Kivat siis sulle" ja seuraava 01:45: "En jaksa enää. Valehtelua valehtelun jälkeen".

Tässä kohtaa itselläni meni kuppi täysin nurin ja tajusin että ei vittu....

Se siitä sitten (taas) :D :D

Sorry kaikille että blogi on ollu hetkisen jäähyllä, mutta oli pakko... Ei virka- ja väkivallan uhan takia, vaan ihan simppelisti sairaalloisen mustasukkaisen muijan takia. Nähteeks siitä nyt sit kumminkin jouduin eroon, hänen päätöksellään. Eli tarina jatkuu, tai ainakin alkaa ;)

Reilu vuosi sitten tapasin ihan huippu eukon, alussa kaikki meni paremmin kun siinä mikä vitun srömså tai jotain. Pikkuhiljaa kumminkin tää punapäinen kisu halus alkaa riistää minuutta minusta ja kaikki alkoi todella salakavalasti... Tietenkin ensin piti kertoa fetissistäni jakaikkeen siihen liittyvästä, niin ihmisistä kuin asioistakin. Nooh, sen tein. Seuraavaksi piti kertoa lisää niistä ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä, koska tästä blogista ei selviä asiat riittävän tarkoin. Sit piti saada kollata mun puhelimet, ihme että sähköposteja ei halunnut nähdä. Sit piti lopettaa bloggaaminen, poistaa profiili facesta yms. Ja miks vitussa tää kaikki?? Miks mä olen hänelle koira, jolle suodaan aikaa silloin jos sitä sattuu olemaan, mutta mulla ei saa olla mitään omaa, saan kiihottua ainoastaan tästä punapäästä.
Ihan vitun vaikea yhtälö, joka nähteeks on toimimaton.

Tää punapää tykkäs omasta mielestäään "rankemmasta seksistä", mut oikeasti aika lässyn lää oli. Ihan perussettiä mitä muutkin mimmit tässä lähiaikoina on halunnu, piiskaa, alistamista, sitomista, huonosti kohtelua....  Tää kisu oli kyllä huippu kaikin puolin, ainoa vaan että mustis, siis ihan kaikelle.

Mikä muuten naisia vaivaa, pitää saaha lättyyn seksin aikana?

Back in business :)

Viimeajat oon tietoisesti pidättäytynyt kaupoista. Mutta tilanteet muuttuu ja taas olsiin innokas kaupoille. Hakusessa siis naisten ihan tavallisia nilkkasukkia varustettuna erittäin stydillä tuoksulla. Tarjoa ihmeessä, maksan asiallisen hinnan :)

Nea on koomikko, ainakin mua nauratti hah hah...

Nea, tuo ruusu paskakasassa, päätti pitää hauskaa perverssin kustannuksella. Ok, sehän sopii. Pitäkäämme hauskaa koko porukalla. Eniten inhottaa siis juuri nämä vitun prinsessat jotka luulevat olevansa liian hyviä tekemään kauppoja tavallisen perverssin kanssa. Ihan yksinkertainen ei kiitos kaupoille riittäisi, mutta että pitää vielä höynätä perverssiä... Koskahan nää itseään täynnä olevat vittupäät oppivat? Nooh, osaan se minäkin :D

Ja meille kaikille niin rakas Nea löytyy täältä *KLIK*

Those were the days.

Joskus sitä ajautuu muistelemaan menneitä, varsinkin jos siihen annetaan aihetta. Omalla kohdallani sain aiheen tänään tai siis tarkemmin sanottuna eilen siinä hiukan klo 23 jölkeen. Jos joku haluaa pitää facessa kaverilistallaan ns "voitonmerkkeinä" vanhoja hoitojaan, niin tuskin minäkään sen suurempaa rikosta teen muistellessani niitä.

Jostain kumman syystä päälimmäisenä kultaisissa muistoissa on itseoikeutetusti Laura Kallio, tuo hassu nuori nainen. Tai ainakin muistoissani hän on aina ja ikuisesti nuori, syntynyt siis muistaakseni -86 eli nuori mimmi edelleen. Laura oli ensimmäinen jolta sain ihka oikean footjobin, vuosi taisi olla jotain -04/05 ja pakko myntää että se on jäänyt kaikessa koomisuudessaan mieleeni. Kummallakaan ei ollut mitään käryä siitä että miten homma tulisi hoitaa ja tästä siis koko homman koomisuus :D Mutta loppuviimeeksi syntyi tulosta, koomisen räpellyksen päätteeksi sain kuin sainkin sotkettua Lauran varpaat, osan sohvasta ja itseni siemennesteeseen.

Tuoreammissa muistoissa on moniakin todella mahtavia tapauksia. Heistä voisin manita erään Turkulaisen tatuoidun (tumman?) neitosen. Yhteistyömme alkoi aivan sattumalta jo vuosia vuosia sitten. Hän sattui tulemaan luokseni ystävättärensä kanssa kaupoille. Nooh, siinähän moneen kertaan sattui ja tapahtui erittäinkin villejä juttuja, sillä lähes aina kauppoihin liittyi jollain tasolla kaksi nuorta naista+minä+kuningas alkoholi. Siinä monesti jäi sukkakaupat yms fetissiini liittyvät jutut hieman jalkoihin kun pääsi rellestämään kahden nuoren neitosen kanssa aika estottomasti pippelihippaa. Ne oli aikoja ne.

Edellisen ystävätär, samaa vuosikertaa ja varustettuna punaisilla hiuksilla, nams!! Hänen kanssaan oli pidempäänkin ja useammin yhteistyötä sukkien ja footjobien saralla ja hänestä kehittyikin melkoinen footjobbari. Toki siis edelleen harrastimme silloin tällöin pippelihippaa. Hän kiihottui aivan järjettömästi sitomisesta ja rajuista otteista. Olin todella hämilläni kun ensimmäistä kertaa sidoin hänen kädet nippuun, ne kiinni kattoon niin että jalat ottivat vain kevyesti maahan. Kun aloin piiskaamaan häntä kevyesti, hiljalleen iskujen voimaa lisäten se tapahtui. Hän tuli ja se tyyli jolla se kaikki tapahtui sai vanhan perverssin oikein ihmettelemään, että mitäs vittua tässä oikein nyt tapahtuu...

Tässä kun oikein alkaa asioita muistelemaan, niin onhan noita mahtavia tapauksia sattunut pitkän perverssin uran varrelle. Nykyisinkin niitä sattuu ja tapahtuu, ihan tässä samalla sohvalla jolla nytkin istun ja kirjoitan (ja sama sohva joka sotkettiin Lauran kanssa :D ). Viimeksi viime lauantaina koin jotain aivan uskomatonta tässä kyseisellä paikalla. Sain ehkä yhden parhaista suihinotoista samalla haistellen viikon työkengissä muhineita sukkia... Siinä oli sitä jotain. Vitutti vaan todella armottomasti, että kaikki työ jäi rakastamalleni naiselle, enkä itse päässyt tekemään yhtään mitään muuta kuin nauttimaan suunnattomasti.

Mutta juuh, totuus on usein tarua ihmeellisempää. Jotenkin vaan tuntui olevan eilisillan teema naureskella mustasukkaisuudelle, kun se on niin söpöä ja ihqa!! Todennäköisesti näillä muisteloilla hankin itseni vielä syvemmälle suohon, mutta antaa saatana mennä, mua on loukattu!!

Ainiin, yks tuli vielä mieleeni. X:n kanssa oltiin vielä yhdessä ja eräs todella näyttävä nuori kauppakumppani (joo, ehkä oli jotain jalkojen ja tollokepin välisiä kontaktejakin) kävi ihan muissa asioissa luonamme. X näki hänet vain ikkunasta, todella minimalistisissa farkkushortseissaan, topissaan, pitkissä punaisissa hiuksissaan, aurinkolaseissaan, punatuissa huulissaan, ja ennen kaikkea räjähtäneissä tennareissaan kesä helteellä... Ensimmäinen kysymys oli sisälle tullessani falsetissa kiekaistu; "OLIKS TOI SE N****??". Vittu että Friikki sai elämänsä kyytiä sinä iltana sängyssä. Eli ilmeisesti nainen pitää laittaa todistamaan arvonsa ;)