Tuossa hiukan mietin ja jäsentelin jälleen menneitä, ehkä ymmärtääkseni enemmän itseäni tai jotain. Alkujaanhan fetissini on peräisin suhteesta vastakkaiseen sukupuoleen, oman käsitykseni mukaan siitä ei kumminkaan voi puhua ihmissuhteena, kai? Sillä eihän kai siinä viiden ikävuoden kieppeillä tapahtunutta molemminpuolista ihastumista voi sanoa ihmissuhteeksi. Ainakin siis itse nautin ja sain mielihyvää siitä, että haistelin silloisen tuttavatytön sukkia ja tokihan se oli seksuaalissävytteinen kokemus ja mielihyvä. Myöhemmin vasta yhdistin asian siihen, että jumankekka, kun haistelen tyttöjen sukkia alkaa tappi jöpöttää. Tokihan tämä oli suuri häpeä, sillä eihän pippelin kuulu jöpöttää kuin silloin jos on intiimissä kanssakäymisessä vastakkaisen sukuuolen kanssa. Silloin hiffasin olevani "erilainen".
Kumminkin alusta saakka olen ollut kiinnostunut myös normaalista pippeli pmppiin toiminnasta ja edelleen se on suosikki puuhaani :) Teini-iässä vaan tuotti melkoisia mutkia matkaan yhdistää fetissini normaaliin teinikollin toimintaan; "pillua pitäs saaha mahdollisiman paljon". Halusin pillua, mutta halusin myös sukkia himoitsemiltani naisilta. Melkoinen dilemma. Onnekseni asuin pienellä paikkakunnalla ja kävin koulua paikallisella yläasteella. Onnekseni yläasteen koulurakennus oli suunniteltu niin, että ne jotka halusivat tupakoida salaa joutuivat kulkemaan saalaa koulun taakse ja tyttöjen jumppasalin pukkari sattui olemaan siinä matkan varrella. Tästä johtuen ammattikouluun siirtyessäni hallussani oli reippaat 150 paria paikallisten ihastuksieni sukkia ;)
Toki itsekkin seurustelin yläasteen aikana. Silloinen tyttöystäväni oli erittäin joviaali suhtautumisessaan fetissiini. Hän jopa järjesti minulle erinäisten luokkien lukujärjestyksiä, että tietäisin ketkä milloinkin valloittavat pukuhuoneen ja siis näin ollen tiesin mitä olisi milloinkin tarjolla. Siitä ilmeisesti mahtaa juontaa suuri himoni päästä naisten pukuhuoneeseen tutkimaan hikisiä kenkiä ja sukkia ;)
Ammattikoulu oli erittäin turhauttavaa aikaa, sillä kaikkea herkkua oli tarjolla visuaalisesti, mutta ei mitään saumoja päästä tekstiileihin käsiksi kuin korkeintaan joissain kotibileissä. Armeijassa olin samaan aikaan kun ensimmäiset naiset suomessa. Siinäkin kaikki keksiliäisyys osoittautui turhaksi, vaikka varmasti pioneerikomppanian lissulla olisi ollut viikon marssin jäliltä herkulliset sukat.
Armeijan jälkeen pistäydyin palvelemassa valtiota toisella puolella, se jos jokin oli vittumaista aikaa. Hikisiä kundeja ympärillä... Hyi saatana.
Linnasta päästyäni onni potkaisi pehmyt tossu käpäläässä suoraan perseeseeni ja sain työpaikan jossa minulle annettiin vapaa kulku öiseen aikaan yli sataan kolmeenkymmeneen firmaan. Se oli kuusivuotinen joulu ympäri vuoden. Kesät olivat parhaita, koska kesäisin mimmit tulivat työpaikalle paljain jaloin ja töissä joutuivat kumminkin käyttämään sukkia. Ja päinvastoin, talvisin mimmit saapuivat talvikengissään työmaalle ja käyttivät työkenkinään muita kenkiä. Se oli aikaa :D
Sieltä erinäisten vaiheiden kautta siirryin nykyiseen ammattiini, joka tämäkään ei aivan huono ole. Ja onhan aina apunani tämä pimppernetin ihmeellinen maailma.
Varmaan tämän takia olen minä, varmaan tämän takia olen Friikki. Varmaan tämän takia olen onnellinen Friikki?
Jos jotakuta jäi jokin askarruttamaan, niin kysy, vastaan mielelläni ;)
