Puutaheinää syndrooma.

Niin siinä sitten kävi. Sain kuin ihmeen kaupalla sanottua asiani hänelle, tosin en ehtinyt selittää koko asiaa juurtajaksaen. Tietenkin kaiken lisäksi minuun iski jälleen kerran se jo niin tuttu "puutaheinää syndrooma" eli selitin todella vaikeasti asiat, melkein jäi itsellänikin osa tajuamatta omasta selityksestäni. Hänen reaktionsa oli melkolailla positiivinen, tai niin minä sen ainakin tulkitsin. Harmi vaan, etten ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa juttelemaan vaan jouduin tyytymään ratkaisuun jota itsekkin ihmettelen ja joka varmasti vaikuttaa jokaisen mielestä erittäin epätoivoiselta vedolta, eli tyydyin raapustamaan puhelinnumeroni lapulle ja ojensin sen hänelle ja sanoin tahtovani jutella aiheesta lisää... Melkein hävettää, miksi ihmisen pitää tehdä itsestään täydellinen idiootti vielä senkin lisäksi, että on perverssi?? Mikä vittu mut sai kuvittelemaan että hän todellakin soittaisi? Eikö se muka riitä, että näen hänet taas ensiviikolla? Arghh, miten voinkin olla niin tyhmä...

Hauska tapaus oli sinänsä kun laitoin meiliä eräälle nuorelle naiselle jolta olin ostanut sukat joskus tuossa muutama viikko sitten. Meilissä kysyin että onko mahdollista käydä sukkakauppaa myös jatkossa. Vastaus oli jotenkin tyyliin tähän: "Olinkin jo laittanut sinulle yhdet sukat valmiiksi sivuun;)" Olipas mukava juttu, tosin en oikein saanut vastauksesta selville onko sukat jo käytetyt vai onko ne sellaiset jotka hän voisi myydä käytettyään ne myyntikuntoon.

Jotenkin mulla on sellanen tunne, että ihmiset ovat paljon rennompia kesällä. Tuntuu että minuunkin suhtaudtaan paljon inhimillisemmin kun on kesä. Lieneekö totta?

Yllätyksiä, sekava selostus juuri tapahtuneesta.

Joskus aikanaan olin tutustunut erääseen nuoreen ja viehättävään neitoon jonka kanssa sittemmin olemme vaihtaneet mesessä kuulumisia. Toki tavoilleni uskollisena yritin aikanaan ostaa myös häneltä sukat siinä kumminkaan onnistumatta. Olinkin jo ehkä tavallaan menettänyt toivoni hänen sukkien suhteensa ja tosiaankin vaihdoimme vain kuulumisia arkipäivän sattumuksista ja tapahtumista. Pystyin myös puhumaan hänelle fetissistäni ja hän suhtautui siihen pienellä varauksella hyväksyen. Tänään jälleen olimme jutuissa kun sain yhtäkkiä päähäni yrittää vielä kerran, eli niinsanotusti lyödä päätäni seinään vielä kerran. Kerroin hänelle linkin myös tähän blogiini. Hetkisen kuluttua sain lainauksen omasta tekstistäni ja hän kertoi samalla häpeävänsä omien sukkiensa hajua joskus kun kengät ovat olleet kokopäivän jalassa. Toisaalta ymmärän häntä hyvin ja halusin tietenkin entistä enemmän hänen sukat. Hän myös kertoi reissusta jossa hän oli ollut ystäviensä kanssa ja tietenkin he olivat kävelleet kokopäivän. Illalla kun he olivat riisuneet kenkänsä haju oli kuulemma ollut aivan tajuton. Joku porukasta oli oli ehdottanut kisaa, kenen sukat haisee pahimmalle ja jokainen oli joutunut haistamaan jokaisen sukkia;) Ilmeisesti heidän porukassaan oli joku "heimoveljeni" tai sitten se oli muuten vaan hulluttelua. Kaikkea näitä keskusteltuamme sain kuin ihmeenkaupalla sovittua kaupat hänen sukistaan ja sainpa vielä toivoa värinkin. Tietenkin toivoin vaaleita tai valkoisia. Hän myös lupasi, että jos sukat eivät ole tarpeeksi tymäkässä kunnossa yhden päivän käytön jälkeen, niin toinen päivä järjestyy tarpeen vaatiessa.

Eli niin se vaan menee, joskus se apu tulee sieltä mistä sitä viimeksi odottaisi. Eli nyt tässä taas odottelen kieli pitkällä mitä tuleman pitää.

(Ei otsikkoa)

Lauantai-ilta meni todella putkeen, kutsu tuli ja sain todellakin vapaat kädet toteuttaa itseäni. Kun saavuin "pelipaikalle" minua odotti nuori kaunis nainen joka oli lähdössä bilettämään ja tokaisi mennessään, että pidä hauskaa ja muista lukita ovet lähtiessäsi. Ehkä suurin yllätys oli kumminkin se, että hän oli myös varannut minulle kokopäivän pitämänsä sukat aivan erikseen. Voi veljet, että pidinkin hauskaa sitten koko rahan edestä;)

Tänäänhän oli kuin olikin se maanantai jota niin hartaasti jo lauantaina odottelin. Asia ei kumminkaan edennyt toivomallani tavalla. juuri kun olin pääsemässä asiaan tai niin sanoakseni asian ytimeen, paikalle tietenkin pärähti iso lauma asiakkaita ja juttutuokiomme oli siltäerää ohi. Mutta pois turha huoli ja murhe, huomenna on tiistai ja tiedän hänen olevan vuorossa myös huomenna. Toivo elää;)

Olen usein miettinyt, että kun törmään kadulla, tai missävaan naiseen jolla on sen näköiset kengät joissa saattaisi asustaa muhevat sukat, niin miten sitä voisi asialliseti tiedustella korvauksen määrää jolla kyseiset sukat vaihtaisivat omistajaa? Mitenkä minuun suhtauduttaisiin? Toki tiedän ja ymmärrän sen että suhtautumistapoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Pitäisi vaan saada suunsa auki oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jännää sekin miten alan puhua aivan "puutaheinää" kun pitäisi ottaa asia puheeksi ja lopuksi kuulostan aivan idiootilta joka puhuu sekavia, kumminkaan saamatta asiaansa esille.

Kutkuttaa;)

Tiedän, että hän on maanantaina töissä ja tiedän pääseväni juttusille. Tiedän miten otan asian puheeksi, tiedän mitä teen;)
Nämä ovat päälimmäiset ajatukset paikoitellen, kuitenkin jokin kohta minussa ajattelee perus negatiiviseen ja erittäin minulle tyypilliseen sävyyn, ettei siittä kumminkaan mitään tule. Hän vain nauraa päin naamaa ja kieltäytyy ehdottomasti myymästä sukkia minulle. Niin, voihan niinkin tosiaankin käydä ja se onkin todennäköisempää, mutta jostainsyystä minulla on kumminkin erittäin hyvä kutina tästä asiasta.

Nyt odottelen parhaillaan kutsua erään ystävättären luokse jossa on aivan luvallista ja "normaalia" käydä penkomassa hänen pyykkikorillaan likaisia sukkia. Kyllä sellaisiakin ystäviä vielä on, tosin liian harvassa.

Helvetin pitkään poissa.

Niin, olin todellakin helvetin pitkään poissa. Kait se teki se kun aloitin jälleen työt ja nehän tunnetusti häiritsee vapaa-ajan harrastuksia.

Fetissini kanssa edelleen painiskelen ja paljon onkin sattunut. Erittäin monia uusia kauppakumppaneita on ilmaantunut ja itseasiassa nytkin parhaillaan odottelen kustia saaapuvaksi postilaatikkoani täyttämään.

Pitkään samoja hommia tehneenä (n 10v) joskus aluksi päätin, etten sotkisi työtä ja huvia, mutta sehän on mahdotonta. Työnpuolesta olen parhaisiin tilanteisiin joutunut ja toivottavasti joudun vielä monesti. Eräälle asiakkaalle tuli n kk sitten uusi työntekijä, reilu parikymppinen vaaleatukkainen erittäin söpö tyttölapsi jolla oli aivan ihastuttavan kuluneet adidaksen tennarit. Toki tietenkin ensitapaamisestamme asti mietin kuumeisesti miten lähestyä asiaa, rehellisesti suoraan edestä ja kertoen hänelle että olisin kiinnostunut hänen hikisistä sukistaan? Vai jotenkin muuten, miten? Ja tänään se sitten tapahtui, kuin ihmeen kaupalla. Satuimme hänen kanssaan samaanaikaan tupakalle ja aloimme jutella erinäisistä asioista ja puheet kääntyivät fetisseihin ja niiden toteuttamiseen, ihmisten ahdasmielisyyteen. Kerroin hänelle suoraan, että itselläni on fetissi ja että jollain tasolla jopa tulen toimeen itseni ja fetissini kanssa. Jätin kumminkin tarkemman kuvauksen kertomatta, eli siis kerroin vain, että minullakin on sellaienn en mitään sen tarkempaa. Mutta juuri kun olin ottamassa puheeksi hänen varmasti ihastuttavan tuoksuiset sukkansa (kenellä naisella EI olisi mahtavantuoksuiset sukat jos ne ovat olleet jalassa todella kuluneissa tennareissa kokopäivän;)) hetkemme oli sillä kertaa ohi. Eli siis en saanut kysyttyä. Että jotenkin harmittaa ja toisaalta taas kutkuttaa, koska tiedän, että voin todella helposti palata aiempaan keskusteluumme...