Jäsen Jii.

Ei niin paskaa oloa, ettei joku yllättäisi, Laura veti parhaat. Rapeat sukat saatekirjeellä. Elämä vois olla kurjempaakin.

Ja sitten on jäsen Jii... Jokaisen heteromiehen kikkelin joulukirkko. Häneltä sain sukat kauniiseen pakettiin paketoituna, pehmeä paketti joka aiheutti kovuutta.

Muistan joskus poikasena unelmoineeni tietyn ammattiryhmän työkengistä. Tiesin myös, että niitä ei ihan noin vain saadakkaan ja hautasin ajatuksen. Noh, Jii kuuluu kyseiseen ammattiryhmään ja ylläripylläri, hänen työkenkänsä ovat suurin aarteeni :D

Hiukan sormenpäät aristaa, ne on palaneet.

Puuttuva pettymyksen sietokyky....

Tässä just jouduin taas kerran hämmästelemään itseäni, miten voi ottaa ihan aikuisella ihmisellä niin koville jos ei saakkaan mitä haluaa? Hävettä saatana omasta puolestani. Mutta taas toisaalta pessimisti ei pettys niin pahasti.

Jotenkin vaan alkaa itsekin vituttaa kun sama vanha kaava toistaa itseään ajasta iäisyyteen. Ensin luvataan jotain (tosin nyt ei sanallista lupausta ole annettu, mutta rivienvälistä oon saanut lukea) ja sitten kumminkin mennään puihin. Nooh, siinävaiheessa kun jotain on luvattu pidän sitä sitten varmana (ja edelleenkään nyt tässä tämänpäivän tapauksessa EI ole kukaan luvannut mitää) ja kun pidän asiaa varmana, niin innostun aivan saatanasti ja herkuttelen ajatuksella. Aina vaan tuppaa käymään niin, että siihen sitten jääkin, ajatuksen tasolle. Nooh, onneks on edes ajatukset.

Tämän päivän tapauksen ajattelin (virheellisesti) olevan selvää pässinlihaa, tiistaina saan jotain kivaa. Paskanvitut, eihän se sitten menekkään niin. Mutta eipä ollut iso yllätys, että vituiksi meni kun jeesuksen pääsiäinen...

Moni varmaan ihmettelee, että mitäs vittua mä nyt oikein vaahtoan, jos kerran aina käy näin ja tiesin, että olisi ollu liian hyvää ollakseen totta? No sitäpä mä tässä itekkin ihmettelen, yleensä meinaan otan aika lungisti tuollaiset takapakit, mut nyt tuntuu ettei veri kierrä, vituttaa senverran vahvasti. Sekin tässä vielä ihmetyttää, että miten mua voi vituttaa näin vahvasti, kun en ees kyseistä kapistusta omista :D :D Tosin tunnen monia joilta on sappi leikattu veks ja silti heitä joskus sapettaa....

Ei muutaku leuka rintaan ja nöyrästi kohti uusia pettymyksiä ;) Onneks sentään huomisen jälkeen mennään jo vinhaa vauhtia kohti kesää!

Varo mitä toivot osa 2 :)

Sain taas tuossa männä aikoina melkoisen hyvää viihdykettä seuratessani saamaani julkisuutta ja pakko myöntää että se paskamyrsky on erittäin pieni hinta siitä julkisuudesta ja sitämyöden uusista kontakteista. Joka kerta kun joku suvaitsematon jupo tarttuu ilmoitukseeni, niin yhtä jupoa kohden saan 20 yhteydenottoa hyviltä tyypeiltä. Eli tässäkohtaa taas kiitän Heidiä hyvästä mainoksesta, kiitos!

Eli siis sain yhteydenoton muunmuassa eräältä taitelijasielulta joka tarjosi omia "työkenkiään" minulle. Mikäli siis niitä voidaan työkengiksi kutsua. Hänen ammatissaan kuulemma kuluu monoa kuin sukkaa, eli todella paljon. Sen kyllä huomasin, että "kengät" olivat olleet erittäin kovassa käytössä ja hajut oli sen mukaiset, mutta näin maalikkona en juuri muuta sitten kengistä tiennytkään. Tämä nainen kertoi aivan uskomattomia asioita työssään käyttämistä jalkineista, asioita joita en ollut edes ajatellut. Ajatella, siis kengistä jotain uutta mulle :) Tosin kyseisen mallisilla jalkineilla olen aina halunnut kokoelmaani kartuttaa juurikin siinä toivossa, että oletin niiden ainakin tuoksuvan voimakkaasti, enkä ollut siis yhtään väärässä.
Ainoana miinuspuolena tosiaan jalkineiden hankinassa on aina ollut se, että mistä helvetistä sellaiset saisin? Mutta siis nyt on vuosien toive käynyt toteen.

Lisäksi tämä mimmi on aivan loistotyyppi, nopee kun elohopee, eikä ruutia puutu. Kaikkiaan ihailtava ja erittäin vallottava persoona. Lisäbonarina hommassa on, että muunkinlaisia tossuja olisi kuulemma jatkossa luvassa.