Special edition;)

Niin, neitonen joka pariviikkoa sitten toimitti mulle sukat kotiovelle saakka päätti sitten yllättää mut iloisesti jälleen kerran. Häneltä tuli maanantaina viesti, että kiinnostaisiko mua puolitoistaviikkoa jalassa olleet sukat? Vastasin viestiin tiedustelemalla, että oliko tää nyt joku kompakysymys? Tottahan helvetissä mua kiinnostaa. Nyt ne kyseiset sukat nököttää tuossa pöydänkulmalla. Kiusaan ehkä itseäni vielä hetken, ennen kuin tutustun niihin tarkemmin;)

Käsittämätöntä miten voinkin olla todella huonotuulinen. Oon siis ihan syyttä. Voiko miehillä olla moonikset?? Alkaa itseänikin ahdistaa, kun syyttä tiuskin ja äyskin vaimolle. Eihän hän ole mitään pahaa minulle tehnyt...

Tomitus kotiovelle.

Niin, kun on tuotannossa töissä ei todellakaan näe mitään sellaista jonka voisi luokitella näkemisen arvoiseksi. Tai ainakin niin luulin. Silloin tällöin harvakseltaan meidän työpaikalla käy HR:n edustajana erittäin mukava ja mukavan näköinen nainen. Hänellä on ollut samat avokkaat jalassaan, ja joka kerta ilman sukkia. Se väkisinkin laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Ainoa vaan että taitaa jäädäkkin mielikuvituksen asteelle koko homma. Ellen sitten keksi jotain mullistavaa ja jopa ehkä koomistakin.

Harmittaa, kun parempi puoliskoni veikin auton ennakoidusta poiketen. Olin sopinut, että hakisin eräältä viehkolta nuorelta naiselta sukat tässä iltapäivän tunteina, mutta mihinkäs hiihtelet ilman autoa. Kävin kyllä kuumana kuin hellakoukku kun huomasin auton olevan tiessään, kun aamulla heräsin. Mutta eipä hätä ilmeisesti olekkaan tämän näköinen, sillä juuri äsken sain vastauksen viestiini jossa ilmoitin, etten pääsekkään tänään tulemaan sukkia noutamaan. Viestissään Neitonen kertoi voivansa tuoda sukat minulle tänne kotiini. Kyllähän se vaan minulle sopii;)

Syysmasennus.

Niin, sitä se tekee kun lämpimät kelit loppuu eikä missään oikein ole enää mitään nähtävää. Nooh onneksi kauppakeskuksissa usein (liikkestä riippuen) on naisilla melko mukavannäköisiä kesäisiä kenkiä jaloissaan työkenkinä. Tosin en ole todellakaan ehtinut kietelemään kauppakeskuksia, koska työt haukkaavat aimo-osan vapaa-ajastani.

Muutamia kauppoja syntynyt harvakseltaan tässä ajankanssa ja nyt näyttää jopa siltä, että olisin piakkoin saamassa ensimmäiset sukat tämän blogini ansiosta;) Heh, onhan tästäkin siis jotain hyötyä.

Suurella mielenkiinnolla luin lehdestä, että joku mies oli yrittänyt ostaa Jutta Jussilan, Raija Pellin ja Susanna Sievisen kenkiä. Aikas hauskalta tuntui lukea niinkin läheisesti omaan fetissiini liittyvästä asiasta lehdestä. Tosin kyseisistä naisista ei kukaan ole minun makuuni.

Nyt ei vaan juttu luista.