Kotinurkilla.

Mukava tapaus sattui perjantai-iltana, olimme koko perheen voimin iltakävelyllä (vaimo, minä ja koira) kun törmäsimme erääseen muutaman talon päässä asuvaan naapuriimme, nuori, ehkä 25v kaunis vaalea nainen. Myös hänellä on koira joten jäimme juttusiin hänen kanssaan. Vaihdoimme siinä kuulumisia ja tyylilleni uskollisena kiinnitin huomioni hänen jalkoihin. En tiedä mistä johtui, mutta en vain saanut katsettani irti hänen kengistään, mustat aivan uudet avokkaat. Yleensä en edes kiinnitä sen kummempaa huomiota naiseen jolla on avokkaat jalassa, mutta tässä tapahtui poikkeus. Mietin että miltähän hänen varpaansa mahtaisi tuoksua noissa uusissa avokkaissa? Selvyyttä siihen en tietenkään koskaan saanut, mutta ajatusleikki lämmitti mieltäni;)

Melko mukavaa, että olen oppinut vihdoinkin elämään loukkaamatta vaimoani. Vaimoni on kieltänyt minua pitämästä yhteyttä erääseen vanhaan naispuoleiseen tuttavaani joka tietää fetissistäni ja taitaa itsekkin saada jotain mielihyvää siittä kun saa auttaa minua asian tiimoilta. Nyt olen oppinut olemaan yhteistyössä tuttavani kanssa kuitenkaan loukkaaamatta vaimoani. Toki ymmärrän, että loukkaahan se toista kun itse haistelen nuoren naisen jalkoja siittä kiihottuen. Hassua, etten edes kaipaa enää niitä haistelusessioita vaan minulle riittää, että saan joskus silloin tällöin häneltä sukat. Tälläkin hetkellä minulla on hänen vanhat työkengät lainassa ja pakko myöntää, että nehän on vallan loistavan tuoksuiset. Luulisin, että alkavalla viikolla jossain vaiheessa saan myös sukat häneltä pitkästäaikaa.

Ahdistus.

Niimpä niin, se jo tutuksi käynyt joka syksyinen ahdistus taitaa taas tehdä tuloaan. Se vaan tulee kuin höyryjuna eikä sille voi mitään. Syy tähän syysahdistukseen löytyy loogisesti siittä, että silmänruoka vähenee radikaalisti. Missään ei näe enää naisia kuluneissa tennareissaan, saatikka sitten ihanissa platformsandaaleissaan. Mutta kaikesta huolimatta tiedän, että alkava syksy on aina askel kohti tulevaa kesää;) Tämä kesä on kyllä ollut kaikinpuolin aivan uskomaton. Nähtävää on todellakin riittänyt ja mielikuvitus on laukannut ylikierroksilla. Yksi syy miksi tämä kesä varmaankin jää muistoihini on se, etten ole koskaan aiemmin tehnyt yhtäpaljon sukkakauppoja niin lyhyessä ajassa. Kauppojen määrää voin kiittää internetin ihmeellistä maailmaa, sieltä kun suht helposti löytää naisia jotka myyvät mielellään likaiset ja kuluneet sukkansa minulle.
Jännää sinänsä, että nainen joka myy sukkansa netin välityksellä ei varmasti missään nimessä myisi niitä suoraan kasvokkain keskusteltaessa. Tosin sitten on niitäkin tapauksia jotka eivät välitä mistään. Eräskin nuorinainen harmitteli, ettei hänen kohdalleen ole koskaan sattunut sellaista miestä joka haluaisi ostaa pikkuhousut suoraan hänen jalasta. Kuulemma myisi heti ja nauttisi saamastaan huomiosta.

Keskusteluja.

Kai se vaan on niin helvetin helppoa olettaa toisen tietävän ja tuntevan itsensä läpikotaisin. Yleensä siittä olettamuksesta sitten seuraakin jo ongelmia. Ainakin omalla kohdallani. Vaimon kanssa juteltuamme asioista pääsimme yhteisymmärrykseen monista mieltä kaivaneista jutuista tai ainakin siltä tuntuu. Joten ehkäpä joskus voin vielä kirjoittaa yhtä vapautuneesti kuin aikaisemminkin. Itseäni lähinnä kaivelee tällähetkellä se etten voi puhua vaimolleni asiasta lähellekkään niin vapautuneesti, kuin mitä tänne kirjoitan. En oikein osaa eritellä miksi. Jotenkin vaan tuntuu, että syynä voisi olla häpeä?!? En vain ymmärrä miksi häpeäisin itseäni vaimoni edessä, varsinkin kun tiedän hänen hyväksyvän minut juuri tälläisenä kuin olen.

Edelleen elossa.

Juuh, elossa ollaan. Tosin vaimon lukuinto on hiukan rajoittanut kirjoittamista ja rajoittaa edelleen.

Kertokaa hyvät ihmiset mikä on perverssiä ja sairasta?

Kesä on ohi ja samoin kesätuurarit.

Kaduttaa, etten edes yrittänyt pummata numeroa josta voisin tiedustella sukkia.