Erikoinen tapahtumasarja sattui tässä männäviikolla. Eräs vanhimmista kauppakavereistani otti itkupotkuraivarit ja varmaankin kuution hernehiä palkoineeen nokkaansa. Syitä raivariin sen kummemmin ruotimatta tyydyn toteamaan vain, että joskus se isopyörä vaan saattaa heittää tai sitten muuten vaan päässä keittää, mutta loppuviimeeksi minä ainakin olen siihen täysin syytön ja siksi suht vittuuntunut, että mulle siitä nassutetaan ja mähistään. Mutta ehkäpä parempi näin, jos kerran tyyppi on niin epävakaa mieleltään. Se siitä siis.
Eilen sain yhteyden vielä vanhempaan kauppakaveriin ja siinä sitten yhdessä ihmeteltiin, että mihin kaatui aikoinaan molemmille erittäin hedelmällinen kauppasuhde ja päätettiin viritellä kaupat uudelleen tulille. Mielenkiinnolla siis odottelen, että käykö niinkuin liian usein pakkaa käymään, eli aika kultaa muistot.
Ilmeisesti tuo edellisen postauksen "näin saat sukat haisemaan"-osio tuli tarpeeseen, sillä ei montaakaan kertaa enään ole kysytty, että millaisia sukkia etsin ;) Lisäksi jengi näyttää sisäistäneen, ettei sukat todellakaan voi haista liian pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti