12.21.2014

Puuttuva pettymyksen sietokyky....

Tässä just jouduin taas kerran hämmästelemään itseäni, miten voi ottaa ihan aikuisella ihmisellä niin koville jos ei saakkaan mitä haluaa? Hävettä saatana omasta puolestani. Mutta taas toisaalta pessimisti ei pettys niin pahasti.

Jotenkin vaan alkaa itsekin vituttaa kun sama vanha kaava toistaa itseään ajasta iäisyyteen. Ensin luvataan jotain (tosin nyt ei sanallista lupausta ole annettu, mutta rivienvälistä oon saanut lukea) ja sitten kumminkin mennään puihin. Nooh, siinävaiheessa kun jotain on luvattu pidän sitä sitten varmana (ja edelleenkään nyt tässä tämänpäivän tapauksessa EI ole kukaan luvannut mitää) ja kun pidän asiaa varmana, niin innostun aivan saatanasti ja herkuttelen ajatuksella. Aina vaan tuppaa käymään niin, että siihen sitten jääkin, ajatuksen tasolle. Nooh, onneks on edes ajatukset.

Tämän päivän tapauksen ajattelin (virheellisesti) olevan selvää pässinlihaa, tiistaina saan jotain kivaa. Paskanvitut, eihän se sitten menekkään niin. Mutta eipä ollut iso yllätys, että vituiksi meni kun jeesuksen pääsiäinen...

Moni varmaan ihmettelee, että mitäs vittua mä nyt oikein vaahtoan, jos kerran aina käy näin ja tiesin, että olisi ollu liian hyvää ollakseen totta? No sitäpä mä tässä itekkin ihmettelen, yleensä meinaan otan aika lungisti tuollaiset takapakit, mut nyt tuntuu ettei veri kierrä, vituttaa senverran vahvasti. Sekin tässä vielä ihmetyttää, että miten mua voi vituttaa näin vahvasti, kun en ees kyseistä kapistusta omista :D :D Tosin tunnen monia joilta on sappi leikattu veks ja silti heitä joskus sapettaa....

Ei muutaku leuka rintaan ja nöyrästi kohti uusia pettymyksiä ;) Onneks sentään huomisen jälkeen mennään jo vinhaa vauhtia kohti kesää!

1 kommentti:

Satu kirjoitti...

Toivottavasti löydät vielä jotakin!