Tiedän, että hän on maanantaina töissä ja tiedän pääseväni juttusille. Tiedän miten otan asian puheeksi, tiedän mitä teen;)
Nämä ovat päälimmäiset ajatukset paikoitellen, kuitenkin jokin kohta minussa ajattelee perus negatiiviseen ja erittäin minulle tyypilliseen sävyyn, ettei siittä kumminkaan mitään tule. Hän vain nauraa päin naamaa ja kieltäytyy ehdottomasti myymästä sukkia minulle. Niin, voihan niinkin tosiaankin käydä ja se onkin todennäköisempää, mutta jostainsyystä minulla on kumminkin erittäin hyvä kutina tästä asiasta.
Nyt odottelen parhaillaan kutsua erään ystävättären luokse jossa on aivan luvallista ja "normaalia" käydä penkomassa hänen pyykkikorillaan likaisia sukkia. Kyllä sellaisiakin ystäviä vielä on, tosin liian harvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti