Niin siinä sitten kävi. Sain kuin ihmeen kaupalla sanottua asiani hänelle, tosin en ehtinyt selittää koko asiaa juurtajaksaen. Tietenkin kaiken lisäksi minuun iski jälleen kerran se jo niin tuttu "puutaheinää syndrooma" eli selitin todella vaikeasti asiat, melkein jäi itsellänikin osa tajuamatta omasta selityksestäni. Hänen reaktionsa oli melkolailla positiivinen, tai niin minä sen ainakin tulkitsin. Harmi vaan, etten ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa juttelemaan vaan jouduin tyytymään ratkaisuun jota itsekkin ihmettelen ja joka varmasti vaikuttaa jokaisen mielestä erittäin epätoivoiselta vedolta, eli tyydyin raapustamaan puhelinnumeroni lapulle ja ojensin sen hänelle ja sanoin tahtovani jutella aiheesta lisää... Melkein hävettää, miksi ihmisen pitää tehdä itsestään täydellinen idiootti vielä senkin lisäksi, että on perverssi?? Mikä vittu mut sai kuvittelemaan että hän todellakin soittaisi? Eikö se muka riitä, että näen hänet taas ensiviikolla? Arghh, miten voinkin olla niin tyhmä...
Hauska tapaus oli sinänsä kun laitoin meiliä eräälle nuorelle naiselle jolta olin ostanut sukat joskus tuossa muutama viikko sitten. Meilissä kysyin että onko mahdollista käydä sukkakauppaa myös jatkossa. Vastaus oli jotenkin tyyliin tähän: "Olinkin jo laittanut sinulle yhdet sukat valmiiksi sivuun;)" Olipas mukava juttu, tosin en oikein saanut vastauksesta selville onko sukat jo käytetyt vai onko ne sellaiset jotka hän voisi myydä käytettyään ne myyntikuntoon.
Jotenkin mulla on sellanen tunne, että ihmiset ovat paljon rennompia kesällä. Tuntuu että minuunkin suhtaudtaan paljon inhimillisemmin kun on kesä. Lieneekö totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti