Moraali(ton)

Niin, olen huomannut itsessäni jännän piirteen. Jos juttelen mesessä jonkun naisen kanssa ja puhumme sukista, jaloista ja kengistä niin se ei ole paha asia lainkaan. Mutta nyt olen jutellut erään naisen kanssa kaikesta muusta kuin edellä mainituista asioista ja tunnen huonoa omaa tuntoa. Pirun vinkeetä. Onko siis oma maailmani hiukan nyrjähtänyt? Ei sillä ettenkö nauttisi puhua muustakin, mutta että nautin niinkin paljon. Ahdistaa, koska niistä asioista pitäisi puhua normaalissa suhteesa vaimoni kanssa.

Olin viikon verran reissunpäällä ja kotiin palatessani ikävöin jo kaikkea mitä täällä on. Eniten kumminkin ahdisti purkamattomat paineet. Palasin reissusta perjantaina illalla ja meninkin melkein heti vaimon kanssa nukkumaan. Lauantaiksi vaimo oli sopinut muutaman työkaverinsa kanssa tyttöjen illan, joten minun oli kehitettävä jotain itselleni. Ja kehitinkin;) Kävin noutamassa kahdet huutonetistä huutamani kengät ja mikä parasta kävin hakemassa 15 paria sukkia vanhalta yhteistyökumppaniltani. Siinä olikin sitten housuissaan pysyminen kun pääsin kotiin ja aloin odottamaan, että vaimoni kavereineen siirtyy paikalliseen kuppilaan. En tiedä mikä oli, mutta runkkasin neljäkertaa illan hämyssä haistellen sukkia jotka olin juuri saanut haltuuni. Neljäkertaa on ihan helvetin paljon ikäiselleni huonokuntoiselle miehelle... Olihan ilta.

Harmittaa, kun ei saa suutaan auki oikeaan aikaan vaikkakin väärässä paikassa ja väärän henkilön seurassa. Mutta kumminkin. Olisi ollut niin kiva saada sen kauniin nuoren naisen sukat jotka oli lionneet conversen tennareissa. Mutta enhän minä nyt sellaista uskalla kysyä, vaikka kuinka mieli tekisi.

Niin, moni on kysellyt sähköpostiosoitettani: kenkafriikki@gmail.com

Kotinurkilla.

Mukava tapaus sattui perjantai-iltana, olimme koko perheen voimin iltakävelyllä (vaimo, minä ja koira) kun törmäsimme erääseen muutaman talon päässä asuvaan naapuriimme, nuori, ehkä 25v kaunis vaalea nainen. Myös hänellä on koira joten jäimme juttusiin hänen kanssaan. Vaihdoimme siinä kuulumisia ja tyylilleni uskollisena kiinnitin huomioni hänen jalkoihin. En tiedä mistä johtui, mutta en vain saanut katsettani irti hänen kengistään, mustat aivan uudet avokkaat. Yleensä en edes kiinnitä sen kummempaa huomiota naiseen jolla on avokkaat jalassa, mutta tässä tapahtui poikkeus. Mietin että miltähän hänen varpaansa mahtaisi tuoksua noissa uusissa avokkaissa? Selvyyttä siihen en tietenkään koskaan saanut, mutta ajatusleikki lämmitti mieltäni;)

Melko mukavaa, että olen oppinut vihdoinkin elämään loukkaamatta vaimoani. Vaimoni on kieltänyt minua pitämästä yhteyttä erääseen vanhaan naispuoleiseen tuttavaani joka tietää fetissistäni ja taitaa itsekkin saada jotain mielihyvää siittä kun saa auttaa minua asian tiimoilta. Nyt olen oppinut olemaan yhteistyössä tuttavani kanssa kuitenkaan loukkaaamatta vaimoani. Toki ymmärrän, että loukkaahan se toista kun itse haistelen nuoren naisen jalkoja siittä kiihottuen. Hassua, etten edes kaipaa enää niitä haistelusessioita vaan minulle riittää, että saan joskus silloin tällöin häneltä sukat. Tälläkin hetkellä minulla on hänen vanhat työkengät lainassa ja pakko myöntää, että nehän on vallan loistavan tuoksuiset. Luulisin, että alkavalla viikolla jossain vaiheessa saan myös sukat häneltä pitkästäaikaa.

Ahdistus.

Niimpä niin, se jo tutuksi käynyt joka syksyinen ahdistus taitaa taas tehdä tuloaan. Se vaan tulee kuin höyryjuna eikä sille voi mitään. Syy tähän syysahdistukseen löytyy loogisesti siittä, että silmänruoka vähenee radikaalisti. Missään ei näe enää naisia kuluneissa tennareissaan, saatikka sitten ihanissa platformsandaaleissaan. Mutta kaikesta huolimatta tiedän, että alkava syksy on aina askel kohti tulevaa kesää;) Tämä kesä on kyllä ollut kaikinpuolin aivan uskomaton. Nähtävää on todellakin riittänyt ja mielikuvitus on laukannut ylikierroksilla. Yksi syy miksi tämä kesä varmaankin jää muistoihini on se, etten ole koskaan aiemmin tehnyt yhtäpaljon sukkakauppoja niin lyhyessä ajassa. Kauppojen määrää voin kiittää internetin ihmeellistä maailmaa, sieltä kun suht helposti löytää naisia jotka myyvät mielellään likaiset ja kuluneet sukkansa minulle.
Jännää sinänsä, että nainen joka myy sukkansa netin välityksellä ei varmasti missään nimessä myisi niitä suoraan kasvokkain keskusteltaessa. Tosin sitten on niitäkin tapauksia jotka eivät välitä mistään. Eräskin nuorinainen harmitteli, ettei hänen kohdalleen ole koskaan sattunut sellaista miestä joka haluaisi ostaa pikkuhousut suoraan hänen jalasta. Kuulemma myisi heti ja nauttisi saamastaan huomiosta.

Keskusteluja.

Kai se vaan on niin helvetin helppoa olettaa toisen tietävän ja tuntevan itsensä läpikotaisin. Yleensä siittä olettamuksesta sitten seuraakin jo ongelmia. Ainakin omalla kohdallani. Vaimon kanssa juteltuamme asioista pääsimme yhteisymmärrykseen monista mieltä kaivaneista jutuista tai ainakin siltä tuntuu. Joten ehkäpä joskus voin vielä kirjoittaa yhtä vapautuneesti kuin aikaisemminkin. Itseäni lähinnä kaivelee tällähetkellä se etten voi puhua vaimolleni asiasta lähellekkään niin vapautuneesti, kuin mitä tänne kirjoitan. En oikein osaa eritellä miksi. Jotenkin vaan tuntuu, että syynä voisi olla häpeä?!? En vain ymmärrä miksi häpeäisin itseäni vaimoni edessä, varsinkin kun tiedän hänen hyväksyvän minut juuri tälläisenä kuin olen.

Edelleen elossa.

Juuh, elossa ollaan. Tosin vaimon lukuinto on hiukan rajoittanut kirjoittamista ja rajoittaa edelleen.

Kertokaa hyvät ihmiset mikä on perverssiä ja sairasta?

Kesä on ohi ja samoin kesätuurarit.

Kaduttaa, etten edes yrittänyt pummata numeroa josta voisin tiedustella sukkia.

Jäähyttelyä.

Niin, siis virallisesti olen edelleen jäähyllä, mutta kumminkin saan paljon palautetta kaikesta aiemmin kirjoittamastani. Eli nyt varmaankin olemme tulleet siihen vaiheeseen kun blogini alkaa elää omaa elämäänsä?? Monet kertovat palautteensa suoraan meiliini ja sitten taas on näitäkin jotka haluavat kommenttiensa ja pistostensa olevan julkisia.

Juuri äskettäin juttelin mesessä erään nuoren neitosen kanssa jolta olen yrittäny sukkia ostaa, tuloksetta. Hän oli lukenut tätä ja kehui maasta lattiaan saakka. Olen hämilläni. Ehkäpä sitten kumminkin jatkan vaimon lukuinnosta huolimatta tätä päiväkirjaani, syteen tai saveen.

Leikin loppu...

Tai ainakin ihan vitun pitkä jäähy. Ottaa pattiin, kun ihmiset eivät voi pitää omista asioistaan huolta vaan ovat sellaisia yli-ihmisiä joiden on pakko tutkia ja tonkia kaikki paikat, asiat ym jonne heillä ole mitään asiaa. Vittuilemalla jo toinen blogi nurin. Onhan se rikollista julkaista omia ajatuksiaan verkossa muidenkin ihmeteltäväksi. Joopa joo... Palailen ehkä joskus asiaan, ehkä en.

Terveisiä vaan rakkaalle vaimolleni, Happy now??

Ei saa herättää!!

Ilmeisesti näen parhaillaan unta, tai ainakin se olisi ainoa järkevä selitys. Kaikki menee juurikin nappiin;) Hän ymmärsi taloudellisten seikkojen päälle ja olen nyt todella mahtavan tuoksuisten sukkien onnellinen uusi omistaja. Myös jatkossa on kuulemma mahdollista. Lisäksi viestiä pukkaa nuukkialaiseen jossa kysellään koska voisin hieroa erään naisen jalkoja. Eikä siinä edes kaikki. Olen myös tavannut erään todella kauniin ja viehättävän 24 vuotiaan nuoren naisen, sanottakoon häntä vaikka Tiinaksi. Tiina on erään ikivanhan tuttuni serkkulikka, josta sain vihiä tuttavaltani. Ensimmäinen kontaktimme oli keskiviikkona. Soitin Tiinalle ja tiedustelin, että olisiko mitään saumaa käydä hänen luotaan sukat? Sehän kävi hänelle mainiosti;) Sainkin sukat suoraan jalasta, jotka olivat olleet kokopäivän likoamassa työkengissä ja tuoksu olikin sitten sen mukainen. Omaksi häpeäkseni pitää tunnustaa, että en edes ehtinyt lähteä hänen asunnoltaan, kun puntissä törötti järkyttävä stondis. Myös eilen vierailin hänen luonaan ja sain rauhassa tutustua kenkäkaapin sisältöön sekä tietenkin pyykkikorin sisältöön. Olikin päätähuimaava "tutkimusmatka". Lisää on kuulemma luvassa, vain ja ainoastaan mielikuvitus on rajana.

Mutta nyt on jo mentävä, kerron myöhemmin lisää. =)

Tuttuja liikkeellä.

Olimpas positiivisesti yllättynyt kun näin mesestäni, että eräs tuttu mimmi kirjautui pitkästä pitkästä aikaa sisään. Tottakai heti juttusille. oli kuulemma kone ollut rikki ja siksi häntä ei ollut näkynyt. Tuli välittömästi mieleeni joskus aikaa sitten käymämme "mesesessio" ja häneltä ostamani parit sukat. Alkoihan se tietenkin heti housut käydä ahtaaksi puntista. En tiennytkään hänen aiheuttavan moisia reaktioita, ainakaan näin pitkän ajan jälkeen;) Luultavasti ainakin yritän ostaa häneltä vielä muutamat sukat, vaikka vanhoistakin riittää iloa edelleen. Tosin en tietenkään tiedä hänen kesän sukkien käytöstä, mutta syksyllä sitten ainakin. Olen todella iloinen kyllä tästä uudesta ja yllättävästä kohtaamisesta, koska luulin jo hetkisen etten hänestä enää koskaan kuulisi mitään. *halipusuttaa Anskua*

Niin, huomenna näen jälleen hänet jonka mieheltä ei sympatiaa herunut. Toisaalta olen enemmän kuin toivorikas asian suhteen. Uskoisin hänen ymmärtävän taloudellisia realiteettejä. Minussa on se paha vika, että jos näen jotain mitä haluan ei sen hinnalla tai millään muulla ole suurtakaan merkitystä. Ainakin yritän;)

Taas tapahtuu.

Olipas kiva ylläri, että ajatuksillani ja edesottamuksillani on edes yksi lukija;) *halittaa Lustista*.

Kesä on kyllä aivan mieletöntä aikaa, paljon nähtävää ja vielä enemmän potentiaalisia hajuja;) Ihmisetkin taitavat ottaa hiukan rennommin, tai ainakin siltä vaikuttaa. Olen nimittäin saanut kauppoja aikaan yllättävän paljon, tosin mitään erikoisen hyvää ei ole vielä kuulunut. Eiköhän sieltä vielä jostain jotain ole kumminkin tulossa.

Ajattelin todellakin vielä kerran yrittää sen viehkon tytön sukkia joka ei miehensä/poikaystävänsä neuvosta myynyt. Kyse ei ole siittä, etten kunnioittaisi heidän päätöstään vaan siittä, etten antaisi kumminkaan itselleni anteeksi sitä etten yrittänyt tarpeeksi. Nooh aika näyttää miten siinä sitten käy.

Nyt pitää hiihdellä tekemään työautoon pikku repari...

Eipä olis uskonut.

Näköjään paistaa se päivä paskakasaankin ainakin näillä helteillä. Eilen meillä kävi vaimoni kaveri kylässä joka ensitöikseen saavuttuaan takapihallemme otti kengät pois ja melkein samantien myös sukat. Pervo sukan nuuskija heräsi välittömästi minussa, mutta hylkäsin kumminkin ajatuksen todella mahdottomana. Siinä sitten illan istuttuamme ja turhia joristuamme vieraallemme tuli kotiinlähdön aika. Jostain kumman syystä tämä neitonen kumminkin onnistui unohtamaan sukkansa meidän terassin kulmalle, onneksi;) Olin todella yllättynyt asian saamasta uudesta ja erittäin positiivisesta käänteestä. Onnistuin kuin onnistuinin tutustumaan unohtuneisiin sukkiin ja edelleen yllätys oli erittäin positiivinen, nimittäin suht uusista ja siisteistä kengistä päättelin, ettei sukat voi millään edes haista miltään. Olin väärässä, tarkemman tutustumisen jälkeen saatoin todeta sukkien olleen ainakin kaksipäivää (tai siis ainakin kaksi eri kertaa) jalassa ja tuoksu olikin mitä miellyttävin. Tosin jos olisin saanut itse vaikuttaa asiaan olisin sen tietenkin halunnut olevat voimakkaampi. Toisaalta ei pidä katsoa lahjahevosen suuhun...

Helteellä on toinenkin vaikutus, tuntuu että pää sekoaa kun näkee kaikkia todella kulahtaneita ja varmasti hikisiä lenkkareita kauniiden naisten jaloissa ja tietää ettei ole mitään mahdollisuuksia päästä niitä haistelemaan. Olen jopa harkinnut muutaman kerran suoraa lähestymistä tyyliin: "saat kakskyteuroo noista sukista jotka sulla on jalassa". Kumminkin aina pokka pettää, enkä edes uskaltaudu juttusille. Harmittaa olla niin hiton saamaton ja ujo.

Paljon sanottavaa, vähän asiaa.

Juuh, lomat on sitten takanapäin ja pakko myöntää, että oli vallan onnistunut setti kaikinpuolin. Lomamatka suuntautui entisen Neuvostoliiton alueelle ja siellä kyllä sitten riittikin nähtävää sekä fetissini kannalta, että ihan muutenkin. Harmillista vain, että sielä naiset pitävät kengistään niin hyvää huolta ja en nähnyt kuin aivan muutamia vedet kielelle tuovia kenkiä.

Eilen vihdoinkin kusti polkaisi mesekaverini sukat tänne saakka ja pakko myöntää, että olin todella positiivisesti yllättynyt. Sukat olivat juurikin sellaiset joita olen viimeaikoina kuolannut, kaikinpuolin. Eli kyseessä oli valkoiset ns. varrettomat puuvillasukat jotka oli olleet todellakin kovassa käytössä. Käytöstä kieli visuaalinen ilme sekä tietenkin se kaikkein tärkein, haju;)

Tänään jälleen hänet, hänet jonka kanssa emme päässeet kauppoihin, koska hänen miehensä/poikaystävänsä ei siittä olisi pitänyt. Sydämmeni melkein itki verta kun näin hänen jalassaan tänään melkoisen kulahtaneet conversen all starssit joista pilkotti hiukan valkoista sukanvartta. En malttanut olla tuijottamatta sitä näkyä julkeasti. Mitä sitten vaikka hän näkikin, että tuijotin hänen jalkojaan? Hänhän tietää, että olisin enemmän kuin kiinnostunut ostamaan hänen sukkansa, hinnalla millä hyvänsä. Oli jokatapauksessa todella mukava jutella hänen kanssaan taas pitkästä aikaa. En oikein tiedä pitäisikö vielä kerran yrittää keskustella sukkien ostosta, en kumminkaan halua vaikuttaa miltään ruikuttajalta joka ei tajua kun sanotaan ei? Mene ja tiedä, toivoa saattaa olla.

Huomenna eräs vanha tuttuni josta olen aiemminkin kertonut, lupasi tulla lainaamaan muutamia kesäkenkiä minulta. Hänelle lainaan kesäksi kenkiä enemmän kuin mielelläni, koska syksyn ja palautuksen tullen niissä on todella mukavat tuoksut kesän jäljiltä. Siittä riittää iloa todella pitkälle syksyn pimeisiin ja vittumaisiin iltoihin.

Hassua miten jotkut ihmiset jäävät mieleen ja taas toiset eivät sitten millään. Tänäänkin olen jo ehtinyt olla yhteyksissä erääseen todella kauniiseen naiseen jonka tapasin työnpuolesta vuosi sitten. Hänellä oli silloin jalassa todella kivannäköiset remmisandaalit, jotka haluaisin häneltä ostaa. Ovat kuulemma vielä käytössä ainakin toistaiseksi. Eli toivoa on, tai sitten minulle niin tyypilliseen vittuimaiseen huonoon tuuriini liittyen mitään toivoa ei koskaan ole ollutkaan...

Lukeekohan tätäkään kukaan koskaan? Jos luet tätä niin jätä kommentti, hyvää tai huonoa. Pääasia, että ilmaiset lukeneesi tämän. Onhan se toki mukavata kirjoitella ihan itsekseen, itselleen.

Turhautumista.

Tuntuu aika turhalta, tekisi mieleni saada jonkun naisen tuoksuvat sukat käsiini ja runkata itseni tajuttomaksi. Itsessäni olen huomannut erikoisen piirteen, joskus tuntuu, ettei mikään riitä ja taas joskus ei voisi vähempää kiinnostaa. Nyt on menossa "kun mikään ei riitä" vaihe. Voisin viettää kaiken vapaa-ajan sukkien parissa ja osan työajastakin. Vaihtelut tulevat ja menevät, yleensä kolmen-neljänviikon välein. Vanhemmiten oon huomannut että mielialojen ero suurenee. Tiedä sitten mistä johtuu.

Aina sillointällöin palaan mistoissani reilun vuoden taakse, kevääseen 2005. Silloin koin jotain kummallista ja jos olisi ollut hiukan erilainen elämäntilanne niin kokisin vieläkin. Tapasin viehättävän kolmikymppisen naisen. Kaikki alkoi siittä kun kun tein ostotarjouksen hänen sukistaan. Yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen, kunnes tapasimme. Tapaamisia oli muutamia ja hänelle oli ok että haistelen hän todella mahtavanhajuisia sukkiaan, hän jopa kysyi minulta toivomuksia siittä kuinka pitkään ja millaisissa kengissä sukkia tulisi pitää. Parhaiten on jäänyt mieleeni tapaaminen johon saavuin hänen asunnolleen. Hänellä oli jalassaan kengät joissa oli sukat muhineet kokopäivän ja hän halusi että otan hänen kengät pois ja kerron miltä tuoksuu. Tuoksu olikin todella päätähuimaava, ensimmäisestä nuuhkaisusta meinasin tulla reisille, tosin omille koska kumminkin oli kaikki vaatteet päällä;) Paljon muutakin mukavaa hänen kanssaan koin ja muistelen tuota aikaa joskus suurella kaipauksella. Mutta menneet ovat menneitä, eikä sitä koskaan saa takaisin. Eikä oma mokailuni ole kaikista pienin syy siihen. Asiat alkoivat siinävaiheessa mennä vituralleen kun hän ihastui minuun, ja siittä imarreltuna kippasin lisää vettä myllyyn. Aina sillointällöin törmään häneen jossainpäin chatissä, mutta emme juurikaan ole keskustelleet asiasta sen enempiä kuin mitä nyt pientä vittuilua hänen suunnaltaan, jonka olen kyllä ansainnutkin.

Eilen sitten yritin aivan extempore ostaa eräältä tytöltä sukat suoraan jalasta;) Jouduin hetken miettimään miten voisin onnistua, kunnes se välähti. Yksinkertaista ja helppoa, tallensin oman numeroni kännykkääni nimellä Reiska ja lähetin itselleni viestin "kymppi vetoa, ettet saa ostettua sukkia suoraan sen ****** hyvännäköisen myyjätytön jalasta" ja sitten vaan puhelin kourassa typsyn juttusille ja kauhea selitys päälle kuinka juuri kaverini yritti haastaa minut vedonlyöntiin kanssaan. Melko hyvä suunnitelma, vaikkei tominutkaan... Usein olen huomannut ryhtyväni aika epätoivoisiinkin yrityksiin tässä "kun mikään ei riitä" vaiheessani. Nooh, ehkä joku kikka vielä joskus onnistuu, tai sitten ei.

Kyllä mä sen tiesinkin...

Vituiks meni kun laulettiin, lainatakseni erästä vanhaa naapuriani. Tai se savolanen sankari, kun on kerran batmäni ja supermäni niin savolaisilla on oma sankarinsa, vituiksmäni.

Eli ei kauppoja hänen kanssaan. Hänen poikaystävänsä oli ollut ajatusta vastaan. Arvostan ihmisiä jotka voivat puhua parisuhteessaan kaikesta, mutta toisaalta miksi pitäisi kysyä poikaystävältään, että voiko myydä omat sukkansa? Oli miten oli, tyydyn heidän päätökseensä. Toisaalta se mitä tänään näin oli kuin kääntäisi puukkoa haavassa. Hänellä nimittäin oli aikas kulahtaneet conversen all starssit ja olen pidempään kuin kauan haaveillut sellaisista sukista jotka olisivat juuri kyseisen mallin kengissä lionneet kunnolla. Syynä siihen haluun on viidentoista vuoden takainen tapaus, kun varastin tyttöjen pukuhuoneesta erään tytön sukat jotka olivat olleet juuri sellaisissa kengissä. Aluksi lievä kumin tuoksu sekoittuneena hien hajuun häiritsi, mutta jotenkin se kääntyi aivan päälaelleen ja aloin pitää siittä jännästä sivuvivahteesta. Siittä asti olen uneksinut vielä joskus saavani sellaiset sukat käsiini. Toisaalta olen helpottunut koska asia ratkesi, en tosin tuloksesta mutta kumminkin. Nyt voin ottaa rennosti hänen seurassaan, eikä tarvitse miettiä saanko ostettua hänen sukat vai en.

Liian lähellä.

Tuossa eilisen ja tämänpäivän aikaan olen huomannut lähellä ympäristössä visuaalisia ärsykkeitä, ehkä liiankin lähellä. Kyse nimittäin on naapureistani, tarkemmin sanottuna seinänaapuristani ja eräästä toisesta naapurista joka asuu yhden asunnon päässä omastani. Molemmat ovat erittäin viehättäviä nuoria naisia (vm-78) . Toiseen heistä huomioni kiintyi eilen kun hän kävi miehensä kanssa ihailemassa uutta terassiani. Hänellä oli erittäin kauniit varpaat jotka oli verhottu ohuisiin mustiin sukkiin, nam. Taas toiseen heistä, seinänaapuriini huomioni kiinnittyi tänään päivällä. Pakko kyllä myöntää, että hänen varpaitaan olen useastikkin yrittänyt nähdä, mutta tuloksetta vaikka olemme olleet naapureita jo reilusti yli vuoden. Pakko myöntää, että ne olivatkin kyllä odotuksen arvoiset;) Oikein jouduin ihmettelemään, miten olen puolitoistavuotta onnistunut välttymään näkemästä niitä namipaloja...

Huomenna taas maanantai ja tiedän tapaavani hänet. Hänellä on ainakin ollut aikaa sulatella viimekertaista tapaamistamme ja minun puutaheinää-syndroomaani. Toivottavasti vihdoinkin pääsisin hänen kanssaan vaivatta juttuun. Toivossa on hyvä elää.

Puutaheinää syndrooma.

Niin siinä sitten kävi. Sain kuin ihmeen kaupalla sanottua asiani hänelle, tosin en ehtinyt selittää koko asiaa juurtajaksaen. Tietenkin kaiken lisäksi minuun iski jälleen kerran se jo niin tuttu "puutaheinää syndrooma" eli selitin todella vaikeasti asiat, melkein jäi itsellänikin osa tajuamatta omasta selityksestäni. Hänen reaktionsa oli melkolailla positiivinen, tai niin minä sen ainakin tulkitsin. Harmi vaan, etten ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa juttelemaan vaan jouduin tyytymään ratkaisuun jota itsekkin ihmettelen ja joka varmasti vaikuttaa jokaisen mielestä erittäin epätoivoiselta vedolta, eli tyydyin raapustamaan puhelinnumeroni lapulle ja ojensin sen hänelle ja sanoin tahtovani jutella aiheesta lisää... Melkein hävettää, miksi ihmisen pitää tehdä itsestään täydellinen idiootti vielä senkin lisäksi, että on perverssi?? Mikä vittu mut sai kuvittelemaan että hän todellakin soittaisi? Eikö se muka riitä, että näen hänet taas ensiviikolla? Arghh, miten voinkin olla niin tyhmä...

Hauska tapaus oli sinänsä kun laitoin meiliä eräälle nuorelle naiselle jolta olin ostanut sukat joskus tuossa muutama viikko sitten. Meilissä kysyin että onko mahdollista käydä sukkakauppaa myös jatkossa. Vastaus oli jotenkin tyyliin tähän: "Olinkin jo laittanut sinulle yhdet sukat valmiiksi sivuun;)" Olipas mukava juttu, tosin en oikein saanut vastauksesta selville onko sukat jo käytetyt vai onko ne sellaiset jotka hän voisi myydä käytettyään ne myyntikuntoon.

Jotenkin mulla on sellanen tunne, että ihmiset ovat paljon rennompia kesällä. Tuntuu että minuunkin suhtaudtaan paljon inhimillisemmin kun on kesä. Lieneekö totta?

Yllätyksiä, sekava selostus juuri tapahtuneesta.

Joskus aikanaan olin tutustunut erääseen nuoreen ja viehättävään neitoon jonka kanssa sittemmin olemme vaihtaneet mesessä kuulumisia. Toki tavoilleni uskollisena yritin aikanaan ostaa myös häneltä sukat siinä kumminkaan onnistumatta. Olinkin jo ehkä tavallaan menettänyt toivoni hänen sukkien suhteensa ja tosiaankin vaihdoimme vain kuulumisia arkipäivän sattumuksista ja tapahtumista. Pystyin myös puhumaan hänelle fetissistäni ja hän suhtautui siihen pienellä varauksella hyväksyen. Tänään jälleen olimme jutuissa kun sain yhtäkkiä päähäni yrittää vielä kerran, eli niinsanotusti lyödä päätäni seinään vielä kerran. Kerroin hänelle linkin myös tähän blogiini. Hetkisen kuluttua sain lainauksen omasta tekstistäni ja hän kertoi samalla häpeävänsä omien sukkiensa hajua joskus kun kengät ovat olleet kokopäivän jalassa. Toisaalta ymmärän häntä hyvin ja halusin tietenkin entistä enemmän hänen sukat. Hän myös kertoi reissusta jossa hän oli ollut ystäviensä kanssa ja tietenkin he olivat kävelleet kokopäivän. Illalla kun he olivat riisuneet kenkänsä haju oli kuulemma ollut aivan tajuton. Joku porukasta oli oli ehdottanut kisaa, kenen sukat haisee pahimmalle ja jokainen oli joutunut haistamaan jokaisen sukkia;) Ilmeisesti heidän porukassaan oli joku "heimoveljeni" tai sitten se oli muuten vaan hulluttelua. Kaikkea näitä keskusteltuamme sain kuin ihmeenkaupalla sovittua kaupat hänen sukistaan ja sainpa vielä toivoa värinkin. Tietenkin toivoin vaaleita tai valkoisia. Hän myös lupasi, että jos sukat eivät ole tarpeeksi tymäkässä kunnossa yhden päivän käytön jälkeen, niin toinen päivä järjestyy tarpeen vaatiessa.

Eli niin se vaan menee, joskus se apu tulee sieltä mistä sitä viimeksi odottaisi. Eli nyt tässä taas odottelen kieli pitkällä mitä tuleman pitää.

(Ei otsikkoa)

Lauantai-ilta meni todella putkeen, kutsu tuli ja sain todellakin vapaat kädet toteuttaa itseäni. Kun saavuin "pelipaikalle" minua odotti nuori kaunis nainen joka oli lähdössä bilettämään ja tokaisi mennessään, että pidä hauskaa ja muista lukita ovet lähtiessäsi. Ehkä suurin yllätys oli kumminkin se, että hän oli myös varannut minulle kokopäivän pitämänsä sukat aivan erikseen. Voi veljet, että pidinkin hauskaa sitten koko rahan edestä;)

Tänäänhän oli kuin olikin se maanantai jota niin hartaasti jo lauantaina odottelin. Asia ei kumminkaan edennyt toivomallani tavalla. juuri kun olin pääsemässä asiaan tai niin sanoakseni asian ytimeen, paikalle tietenkin pärähti iso lauma asiakkaita ja juttutuokiomme oli siltäerää ohi. Mutta pois turha huoli ja murhe, huomenna on tiistai ja tiedän hänen olevan vuorossa myös huomenna. Toivo elää;)

Olen usein miettinyt, että kun törmään kadulla, tai missävaan naiseen jolla on sen näköiset kengät joissa saattaisi asustaa muhevat sukat, niin miten sitä voisi asialliseti tiedustella korvauksen määrää jolla kyseiset sukat vaihtaisivat omistajaa? Mitenkä minuun suhtauduttaisiin? Toki tiedän ja ymmärrän sen että suhtautumistapoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Pitäisi vaan saada suunsa auki oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jännää sekin miten alan puhua aivan "puutaheinää" kun pitäisi ottaa asia puheeksi ja lopuksi kuulostan aivan idiootilta joka puhuu sekavia, kumminkaan saamatta asiaansa esille.

Kutkuttaa;)

Tiedän, että hän on maanantaina töissä ja tiedän pääseväni juttusille. Tiedän miten otan asian puheeksi, tiedän mitä teen;)
Nämä ovat päälimmäiset ajatukset paikoitellen, kuitenkin jokin kohta minussa ajattelee perus negatiiviseen ja erittäin minulle tyypilliseen sävyyn, ettei siittä kumminkaan mitään tule. Hän vain nauraa päin naamaa ja kieltäytyy ehdottomasti myymästä sukkia minulle. Niin, voihan niinkin tosiaankin käydä ja se onkin todennäköisempää, mutta jostainsyystä minulla on kumminkin erittäin hyvä kutina tästä asiasta.

Nyt odottelen parhaillaan kutsua erään ystävättären luokse jossa on aivan luvallista ja "normaalia" käydä penkomassa hänen pyykkikorillaan likaisia sukkia. Kyllä sellaisiakin ystäviä vielä on, tosin liian harvassa.

Helvetin pitkään poissa.

Niin, olin todellakin helvetin pitkään poissa. Kait se teki se kun aloitin jälleen työt ja nehän tunnetusti häiritsee vapaa-ajan harrastuksia.

Fetissini kanssa edelleen painiskelen ja paljon onkin sattunut. Erittäin monia uusia kauppakumppaneita on ilmaantunut ja itseasiassa nytkin parhaillaan odottelen kustia saaapuvaksi postilaatikkoani täyttämään.

Pitkään samoja hommia tehneenä (n 10v) joskus aluksi päätin, etten sotkisi työtä ja huvia, mutta sehän on mahdotonta. Työnpuolesta olen parhaisiin tilanteisiin joutunut ja toivottavasti joudun vielä monesti. Eräälle asiakkaalle tuli n kk sitten uusi työntekijä, reilu parikymppinen vaaleatukkainen erittäin söpö tyttölapsi jolla oli aivan ihastuttavan kuluneet adidaksen tennarit. Toki tietenkin ensitapaamisestamme asti mietin kuumeisesti miten lähestyä asiaa, rehellisesti suoraan edestä ja kertoen hänelle että olisin kiinnostunut hänen hikisistä sukistaan? Vai jotenkin muuten, miten? Ja tänään se sitten tapahtui, kuin ihmeen kaupalla. Satuimme hänen kanssaan samaanaikaan tupakalle ja aloimme jutella erinäisistä asioista ja puheet kääntyivät fetisseihin ja niiden toteuttamiseen, ihmisten ahdasmielisyyteen. Kerroin hänelle suoraan, että itselläni on fetissi ja että jollain tasolla jopa tulen toimeen itseni ja fetissini kanssa. Jätin kumminkin tarkemman kuvauksen kertomatta, eli siis kerroin vain, että minullakin on sellaienn en mitään sen tarkempaa. Mutta juuri kun olin ottamassa puheeksi hänen varmasti ihastuttavan tuoksuiset sukkansa (kenellä naisella EI olisi mahtavantuoksuiset sukat jos ne ovat olleet jalassa todella kuluneissa tennareissa kokopäivän;)) hetkemme oli sillä kertaa ohi. Eli siis en saanut kysyttyä. Että jotenkin harmittaa ja toisaalta taas kutkuttaa, koska tiedän, että voin todella helposti palata aiempaan keskusteluumme...